Tutkimuksen uusia läpimurtoja odotellessa

Professori Taina Pihlajaniemen sydän sykkii niin tieteenteolle kuin tiedehallinnolle.

60 vuotta

Riitta Taulavuori

Oulun yliopiston tutkimuksen vararehtori, lääketieteellisen biokemian professori Taina Pihlajaniemi innostuu, kun häneltä kysyy, miten nainen voi edetä tutkijan ja johtajan uralla.

Hän itse on edennyt näissä tehtävissä hyvin korkealle.

– Tasa-arvoasiat ovat Suomessa varsin hyvällä tolalla moneen muuhun maahan verrattuna. Lasikattoja on murrettu yhteiskunnan eri osa-alueilla, mutta näkisin silti, että naisia täytyy kannustaa vielä enemmän johtamistehtäviin. Itse olen pitänyt erittäin tärkeänä sitä, että naisia tulee mukaan eri työryhmiin.

Pitkän uransa aikana Pihlajaniemi on huomannut olleensa itsekin aika usein ”se ainoa nainen” erinäisissä tutkimus- tai tiedepoliittisissa työryhmissä.

– Ja joskus on tuntunut siltä, että olen tullut valituiksi kahdesta syystä, edustamaan Pohjois-Suomea ja sitä vähemmistösukupuolta. Mutta ei se ole minua haitannut! Olen ottanut kaikki tehtävät vastaan mahdollisuutena vaikuttaa ja tehdä työtä sellaisten tavoitteiden eteen, jotka ovat mielestäni tärkeitä.

Erittäin tärkeää hänestä on muun muassa se, että Pohjois-Suomessa on vahva tiede- ja koulutusyliopisto.

Haapajärven Oksavan kylässä varttuneen Pihlajaniemen juuret ovat maaseudulla ja lakeuden maisemissa. Osan lapsuudestaan hän kuitenkin vietti täysin toisenlaisessa ympäristössä.

– Vanhemmat halusivat hieman irrottautua maaseutuyhteisöstä ja mennä Ruotsiin töihin. Asuimme Göteborgin tienoilla noin kahdeksan vuotta ja palasimme takaisin Oksavan kylälle, missä vanhempani ryhtyivät pienyrittäjiksi.

– Lapsuuteni oli ihana, sillä minulla oli mahdollisuus nähdä jo varhain erilaista elämää ja saada pohjaa kielitaidolle.

Taina Pihlajaniemi suunnitteli alun perin lähtevänsä lukemaan joko lääketiedettä tai arkkitehtuuria. Vaaka kallistui lääketieteeseen, ja ”mielessä oli aika pitkäänkin” erikoistua lastenlääkäriksi, kunnes tutkimus vei mennessään.

Pihlajaniemen uralle mahtuu monta läpimurtoa ja kohokohtaa.

Ensimmäisenä niistä hän mainitsee pääsynsä jo opiskelujen alkuvaiheessa professori Kari Kivirikon tutkimusryhmään väitöskirjatyöntekijäksi.

Hienoa oli myös päästä muutamaksi vuodeksi Yhdysvaltoihin opiskelemaan geenitekniikan menetelmiä sekä osallistua tutkimusyhteistyöhön biotekniikkayritys Fibrogenin kanssa.

Erityisen merkittävä läpimurto on ollut Kivirikon kanssa kehitetty geenitekniikan menetelmä, jolla hiivasoluissa voidaan tuottaa suuria määriä ihmisen kollageenia. Menetelmää on hyödynnetty keinotekoisten sarveiskalvojen tekemisessä, ja edelleen tutkitaan sen uusia sovelluksia.

– Tosi hienoja hetkiä on tullut myös oman tutkimusryhmäni kanssa, kun olemme oppineet ymmärtämään kollageenien tehtäviä yhä paremmin.

– Tällä hetkellä olemme erityisen kiinnostuneita siitä, miten tutkimamme kollageenit säätelevät kantasolujen toimintaa. Tutkimme sitä, miten kollageenit vaikuttavat esimerkiksi iho-, rinta- ja keuhkosyöpien sekä leukemioiden syntyyn. Kyllä meillä sellainen kutina on, että tulemme vielä kehittämään uutta diagnostiikkaa ja uusia kohdennettuja lääkemolekyylejä.

Kolmen nyt jo täysi-ikäisen lapsen äiti naurahtaa, että johtamis- ja tutkimustyöhön sekä perhe-elämään liittyvät asiat ovat olleet hänellä aina samassa iloisessa sopassa. Hän on tottunut integroimaan, priorisoimaan ja delegoimaan asioita.

– Kun on monta asiaa tehtävänä, pitää päättää, mitkä niistä tehdään tosi hyvin ja mitkä rutiinilla. Mitään työtähän ei tehdä yksin, ja myös minulla on ollut lähipiirissäni osaavia ihmisiä.

fakta

Taina Annikki Pihlajaniemi

Syntynyt Nivalassa 12.5.1957.

Lääketieteellisen biokemian professori, Oulun yliopiston tutkimuksen vararehtori. Toiminut myös muun muassa Biocenter Oulun tieteellisenä johtajana ja tutkijakoulun johtajana sekä Biokeskus Suomen johtajana.

Useita kansainvälisiä luottamustehtäviä. Tieteellisiä alkuperäisjulkaisuja runsaat 200.

Tunnustuksia muun muassa Matti Äyräpään palkinto, Anders Jahre -palkinto, Suomen tiedepalkinto (Oulun yliopiston kollageenitutkimustyöryhmälle). Suomen leijonan komentajan ja valkoisen ruusun ensimmäisen luokan ritarimerkit.

Lääketieteen lisensiaatti 1981, lääketieteen tohtori 1987 Oulun yliopistosta, tutkijatohtorina Rutgers Medical Schoolissa Yhdysvalloissa 1982–1985.

Perheessä aviomies Veikko Korhonen, kolme lasta ja kaksi lastenlasta.

Harrastaa kirjallisuutta, puutarhatöitä ja lintujen tarkkailua kotikeittiön ikkunasta.

Merkkipäivävastaanotto kotona Oulunsalossa (Nauriskuja 19) tänään perjantaina kello 10–16.



Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 12.05.2017.