Tohtoripromootioon uutta ja sinistä
Anne Helaakoski
Oulun yliopiston päärakennuksen ala-aulassa kävi perjantaina epätavallisen vilkas kuhina, kun tämän päivän promootioon osallistuvat nuoret tohtorit aloittelivat harjoituksia.
Häly kuitenkin vaimeni, kun Jouko Niinimäki saapui paikalle esittelemään upouutta rehtorinviittaansa.
Seuranaan hänellä oli viitan suunnittelija, taiteilija Hannu Väisänen yhdessä puolisonsa Christophe Rischardin sekä viitan lahjoittaneen Oulun yliopistoseuran hallituksen edustajan, puheenjohtaja Paula Rossin kanssa.
Niinimäki käyttää viittaa ensimmäistä kertaa virallisesti tänään tohtoripromootion seremonioissa.
Väisänen tunnustaa epäröineensä, kun häneltä kysyttiin halukkuutta viitan suunnitteluun. Tehtävä tuntui hyvin vaativalta, vaikka ideoita alkoikin tulvia mieleen saman tien.
Kun ompelijaksi saatiin Suomen Käsityön Ystävien entinen pääompelija Kaisa Sihvonen, joka on ommellut useita rehtorin viittoja, Väisänen päätti myöntyä.
– Nyt olen iloinen ja ylpeä siitä, että ensimmäinen suunnittelemani viitta tulee juuri Oulun yliopiston käyttöön.
Ensimmäinen ja hyvin vaikea tehtävä oli valita oikea kangas, sillä sen piti olla tukevaa ja kestää vuosikymmenten käyttöä. Valituksi tuli italialainen sininen loimusametti, joka muuttaa väriä valon ja liikkeen mukaan. Siksi Väisänen myös lisäsi viittaan halkiot etu- ja selkäpuolelle.
Sininen väri oli sekä Väisäsen että yliopiston toivomus.
Keskeistä Väisäselle oli viitan hartiaosaa kiertävä koristeaihe eli brodeeraus.
– Suunnittelin sen oikeastaan kahteen kertaan. En ollutkaan tyytyväinen ensimmäiseen suunnitelmaan, vaan halusin siitä eläväisemmän ja liikkuvamman. Sen kolme kiekkoa symboloivat tietoa, sydäntä ja jakamista. Tosin jokainen voi kehittää kuvioille oman symboliikkansa.
Brodeerauksen toteutti Christophe Rischard.
– Hän teki sitä kaksi kuukautta aamusta iltaan, Väisänen kertoo.
Viitan vuorikangas on sinistä ranskalaista taftia. Siinä on piilossa povitaskut puhelinta varten.
Rehtori Niinimäki kertoo viitan painavan viitisen kiloa. Se on painava, mutta ei kuuma. Brodeerauksen symboliikka miellyttää häntä ajattomuudellaan.
Väisänen kertookin pyrkineensä ajattomuuteen.
– En tosiaankaan selvittänyt, mikä on tällä hetkellä muotia rehtorinviitoissa, enkä tutkinut ranskalaisia muotilehtiä. Viitassa näkee tosin yhteyksiä tällä hetkellä maalaamiini tauluihin.
Väisänen iloitsee olevansa kunnioitettavassa seurassa, sillä edellisen rehtorinviitan suunnitteli taiteilija Vuokko Nurmesniemi. Se luovutettiin käyttöön rehtori Erkki Koiso-Kanttilalle vuonna 1968. Tuota ensimmäistä viittaa käytti Koiso-Kanttilan jälkeen neljä muuta Oulun yliopiston rehtoria.
Edellinen viitta palveli rehtoreita yliopiston lukuvuoden avajaisissa ja muissa akateemisissa juhlallisuuksissa lähes 50 vuotta, kunnes siinä alkoivat näkyä ikä ja käytön merkit. Kestääkö tämä yhtä kauan?
– Minä uskon, että kuolen pois, ennen kuin tuo maatuu, Väisänen tuumii.
Hannu Väisäsen (vas.) rehtori Jouko Niinimäelle suunnittelema viitta on italialaista loimusamettia ja painaa viitisen kiloa. Christophe Rischard on tehnyt viittaa kiertävän brodeerauksen.
Artikkelin lähde Kaleva 20.05.2017.