Sotahistoria tarvitsee myös tarinoita
Ulla Ingalsuo
Tarinat ja henkilökohtaiset muistot tekevät sotahistoriasta elävän, sanoo kuusamolainen Salme Sahi. Hän on koonnut kansiin kotikylänsä Kurkijärven varuskunnan ja sotasairaalan historian.
Parhaillaan painossa olevassa teoksessa on mukana merkittävä määrä ennen julkaisemattomia kuvia, uutta arkistomateriaalia, päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä sairaalan historiasta.
Vaikka Kurkijärven sairaalasta on kirjoitettu paljon, yhteneväistä teosta sairaalan historiasta ja sen tarinoista ei ole ennen ollut.
– Havahduimme kun huomasimme, että edes kaikki kyläläiset eivät tienneet näistä asioista. Oman kylämme sotahistoria oli vaipumassa unholaan.
Kyläläisten päätöksellä asia haluttiin kuntoon ja kirjoittajaksi valikoitui Salme Sahi.
Kurkijärven varuskunta rakennettiin talvisodan päätyttyä tilanteessa, missä Suomessa ei uskottu rauhan säilymiseen. Varusmiespalveluksensa suoritti kirkonkylän kupeessa 1 700 suomalaista.
Syksyllä 1941 kasarmi muutettiin III armeijakunnan sotasairaalaksi ja siellä hoidettiin valtava määrä potilaita.
Jo ensimmäisen kolmen kuukauden aikana, kun Louhessa ja Kiestingissä taisteltiin, kenttäsairaalaan tuli 3 741 potilasta. Kaikkiaan sairaalassa hoidettiin kolmen vuoden aikana 10 198 potilasta, joista vain 14 menehtyi.
– Syy on yksinkertainen: vaikeimmin sairastuneet ja loukkaantuneet kuljetettiin hoidettaviksi Ouluun.
Mutta Kurkijärvellä tehtiin myös vaativia operaatioita kuten verensiirtoja ja leikkauksia. Virtalähteenä oli aggregaatti.
– Sairaalan paikkaluku oli 700, aluksi 600 suomalaisille ja 100 saksalaisille haavoittuneille. Syksyllä 1942 sairaala muutettiin saksalaisten sairaalaksi.
Lähtiessään Kuusamosta syyskuussa 1944 saksalaiset polttivat myös Kurkijärven sairaala-alueen.
– Jäljelle jäivät kivijalat. Seuraava tavoitteemme on ennallistaa näitä kasarmi- ja sairaalajäännöksiä.
Kirjan parasta antia Sahin mukaan ovat aiemmin julkaisemattomat kuvat. Saksasta löytyi Kurkijärven laulu ja kronikka sairaalan tytöistä. Mukana on myös päiväkirjamerkintöjä ja kirjeenvaihtoa potilaiden ja heidän rakkaidensa kesken. Sairaalan lääkäreinä pitkään toimineiden Sirkka ja Mauri Rouhunkosken kuvia on saatu mukaan. Arvokkaana lähteenä on ollut myös Olavi Mustonen, joka oli sota-aikana teini-ikäinen poika ja yksi harvoista kyläläistä, joka muistaa ”kuin arkisto kaiken tapahtuneen”.
– Myös kyläläisten kiinnostus omaan historiaan oli yllättävän suurta. Kun hankkeesta kerrottiin ensimmäisen kerran kylätalolla kesäkuussa 2015, talo oli tupaten täynnä.
Seuraavana syksynä talo paloi, mutta uutta talkoillaan jo.
Sahin oma lapsuudenkoti sijaitsi kahden kilometrin päässä sairaalasta. Saksalaiset leivotuttivat leipiä äidillä, joka sai vaivanpalkaksi siivousapua navettaan.
– Isäni haavoittui ensimmäisen kerran venäläisten ja toisen kerran saksalaisen luodista, joka lävisti isäni kasvot Tornionjokilaaksossa. Hän oli 100-prosenttinen aivoinvalidi, mutta huolehti perheestään loppuun asti.
– Semmoista sota on. Ei se ihmisten vika ole. Äitini kertoi, että kun lähti evakkoon lastensa kanssa, saksalaiset antoivat mukaan hunajapurkkeja.
Fakta
Salme Sahi
62-vuotias kuusamolainen laaja-alainen erityisopettaja ja kasvatustieteen tohtori. Keskustan kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Kuusamossa 1.6.2017 lähtien.
Kotiäitinä 25 vuotta, kunnes ryhtyi opiskelemaan. Suorittanut yliopisto-opintoja jo liki tuhannen opintoviikon verran. Sanoo olevansa elinikäinen opiskelija.
Väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi Lapin yliopistosta vuonna 2006 aiheenaan NLP-menetelmät. Sahin mukaan NLP-menetelmä on erinomainen, positiivinen työrukkanen opiskelijalle ja opettajalle. Sillä voidaan synnyttää pitkään mielessä säilyviä mielikuvia, joiden avulla on mahdollista vaikuttaa muun muassa nuorten käsityksiin hyvinvoinnista.
Perheeseen kuuluu puolison lisäksi 11 lasta ja 31 lastenlasta, tulossa on kaksi lisää. Kolmanneksi vanhin pojista, rajavartija Olli-Pekka, hukkui viime syksynä partiomatkalla Kuusamossa.
Sahin toimittama Kurkijärven sairaala – kasarmista kenttäsairaalaksi -teos julkaistaan Kurkijärven uuden kylätalon vihkiäisissä. Kirja on painettu Koillismaan Kirjapainolla ja se on Sahin omakustanne.
Artikkelin lähde Kaleva 04.05.2017.