Pohjoinenkin tarvitsee aikalaiskritiikkiä

Myy Lohi käsikirjoitti, ohjasi ja näytteli monologin myötätunnosta ja sen puutteesta.

Ulla Ingalsuo

”Elämässä ei ole virheitä, ei valheita, ei väärää tietoa – on vain minä ja minun maailmani. Niin kauan kuin jotain on pielessä, on lupa ajatella vain itseään.”

– Tässä on tämän ajan kuva, sanoo kuusamolainen Teatterikorkeakoulun opiskelija Myy Lohi.

Hän tuli kolmen vuoden opintojen jälkeen kotikuntaansa näyttämään oppimaansa ja esittämään käsikirjoittamansa, ohjaamansa ja näyttelemänsä Totuuden jälkeinen maailma -monologin myötätunnosta ja sen puutteesta.

Idea omaan teokseen syntyi bussipysäkillä ja jalostui muotoonsa kevään aikana. Tarina etenee klassikkorunojen ja niihin liittyvien tekstien kautta. Monologin valmistumista kiritti toive esittää jotakin omalla kotiseudulla.

– Koulussa olen tullut tietoiseksi kulttuuritoiminnan epätasaisesta jakautumisesta Suomessa. Pääkaupunkikeskeisyys näkyy siinä, että tosi tärkeät, puhuttelevat ja asioita kritisoivat esitykset nähdään vain Helsingissä. Kaikille olisi tärkeää nähdä tätä aikalaiskritiikkiä.

26-vuotiaan Lohen tekstin teemoina ovat empatia, totuuden vääristely, egosentrisyys ja pohdinta siitä, mikä maailmaa tällä hetkellä oikein vaivaa.

– Tukahduttavaa on se, että koko ajan tapahtuu asioita, jotka järkyttävät. Emme tiedä, mitä pitäisi sanoa tai tehdä. Meistä on tullut omissa saarekkeissamme eläviä empatiakyvyttömiä ihmisiä.

Lohi sanoo tehneensä itsensä näköisen jutun. Monologissa on paljon ”fiksua ja nokkelaa tekstiä” eli sitä mistä näyttelijä itse pitää.

– Kritisoin tekstissäni auktoriteetteja ja vanhoja rakenteita – ehkä vähän piikitellen.

Lohi ei koskaan ajatellut, että hänestä voisi tulla näyttelijä.

– Olen aina tykännyt esiintyä. Näyttelijäopinnot eivät kuitenkaan koskaan tuntuneet realistiselta vaihtoehdolta. Ajattelin, että teatterikorkeakouluun pääsevät vain oikeat, jo melkein valmiit näyttelijät.

Mutta niin vain kävi, että keväällä 2014 noin 1 200 hakijan joukosta yksi 12 valitusta oli Myy Lohi. Kolmas kerta sanoi toden.

Viimeisellä kerralla ei ollut enää minkäänlaisia paineita, ja pääsykokeissa hän esitti sitä, mitä parhaiten osaa – oli oma itsensä.

– Olin paineeton, rento ja avoin. Aiemmin mietin sitä, mitä valitsijat haluavat.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon. Lohi oli mukana kandinäytelmässään Suomi 100 -ohjelmaan kuuluvassa Sampsa Timoskaisen kevyt ja peloton sydän. Näytelmä oli 90-luvulla syntyneiden kokemus kansallisidentiteetistä, hyvässä ja pahassa. Se esitettiin Vantaan hiihtoputkessa.

Syksyllä hän on mukana, kun ­Teatterikorkeakoulu juhlistaa Suomen 100-vuotista olemassaoloa valtakunnallisella, Juha Hurmeen ohjaamalla iltamakiertueella.

Opinnot ovat tuoneet itsevarmuutta.

– Olen oppinut olemaan rohkeasti se mitä olen, arvostamaan ja vaalimaan itseäni. Olen tullut tietoiseksi omista peloistani ja suojamuureistani.

Fakta

Myy Lohi

26-vuotias kuusamolaissyntyinen näyttelijä.

Opiskelee näyttelijäntaidetta ja laulua Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa Helsingissä.

Saanut juuri päätökseen teatteritaiteen kandidaatin opinnot. Valmistuu maisteriksi vuonna 2019.

Valmistunut aiemmin kokiksi Perhon ravintolakoulusta ja opiskellut restonomiaa Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

Anime-lehden avustaja ja ääni­näyttelijä SDI Mediassa. Tekee äänirooleja lähinnä lastenohjelmiin.

Ylläpitänyt sisarustensa kanssa Afrureko-nimistä blogia vuodesta 2010, jossa kerrotaan ääni­näyttelijöiden maailmasta. Hullut sisarukset -nimellä kulkevaan kirjoittajaryhmään kuuluu viisi siskoa ja yksi veli.

Harrastaa roolipelejä, akroba­tiaa, tankotanssia ja pitää ruuan­laitosta.

Perheeseen kuuluu avopuoliso ja kaksi kissaa Lötjönen ja Törrönen.

Artikkelin lähde Kaleva 26.05.2017.