Naisvainajan arvoitus synnytti nimikkokorun
esikuvana iiläiselle kultasepälle.
Riitta Taulavuori
Ii
Iin vanhassa Haminassa Ylä- ja Alakadun risteysalueella makaa maassa nainen.
Naisen vaatteet, yksinkertainen leninki, paita ja hartiahuivi näyttävät kovin vanhanaikaisilta. Vasen käsi on koukistettu vatsan päälle oikean käden ollessa rinnan päällä, sormien pidellessä kaulalla olevaa korua.
– Tällaisesta asennosta ja tästä kohtaa naisvainajan jäänteet löytyivät, kertoo Oulun yliopiston tutkijatohtori Titta Kallio-Seppä viittilöidessään maassa makaavaan tutkijatohtorikollegaansa, osteologi Sirpa Niinimäkeen.
1400-luvulla kuolleen naisen hautapaikka löytyi kesällä 2009 Iin vanhan Haminan alueella tehdyissä arkeologissa kaivauksissa. Kallio-Seppä johti kaivauksia ja Niinimäki oli yksi mukana olleista tutkijoista.
Juuri tältä paikalta löytyneen vainajan teki erityisen kiinnostavaksi se, että hänen kaulaltaan paljastui valettua pronssia tai messinkiä oleva risti. Muut alueelta löytyneet vainajat oli haudattu lähes poikkeuksetta ilman hautaesineitä. Vanhan kirkon alla olleista haudoista löytyi tosin joitain kolikoita.
Myös naisvainajan solisluiden välistä irronneen maapaakun oletettiin aluksi sisältävän kolikoita. Röntgenkuvaus paljasti, että paakku kätki sisäänsä voimakkaasti korrosioituneen pyöreäsakaraisen ristin.
Myöhemmin ristin kuva-aiheita tutkittaessa selvisi, että se on valmistettu venäläisen kulttuuripiirin alueella.
Sitä ei tiedetä, miten risti päätyi naisvainajalle.
Tänä päivänä tuo risti on taas ajankohtainen.
– Kun aikoinaan luin lehdestä löydöstä, mieleeni välähti heti, että tämä on minun juttuni ja tämän haluan tehdä, kertoo Iin keskustassa kultasepänliikettä pitkään miehensä kanssa pitänyt Lea Aalto.
Hän halusi tehdä Iin oman nimikkokorun.
– Myös omat juureni ovat täällä. Olen kotoisin Yli-Iistä ja myös isovanhempani ovat eläneet Iijokivarressa.
Lea ja Matti Aalto innostuivat asiasta niin paljon, että he päättivät lähteä katsomaan korua Kansallismuseoon Helsinkiin.
– Mutta eihän se koru ollutkaan siellä, vaan Oulun yliopistossa, Lea Aalto naurahtaa.
– Seuraavaksi otin yhteyttä Titta Kallio-Seppään, ja pääsin hänen kauttaan katsomaan korua.
Ristiriipuksen tekeminen oli koko ajan mielessä, mutta työn ohessa siihen ei tuntunut olevan tarpeeksi aikaa.
– Lopullinen sysäys tuli tänä keväänä, kun Titta kyseli sähköpostitse, mitä korulle kuuluu. Päätin, että nyt viedään tämä loppuun.
Kirkkonummella valetut ja Iissä työstetyt ristit on tehty pronssista, hopeasta ja kullasta. Aalto kuvailee urakkaansa kaiken kaikkiaan innostavaksi – ja työlääksi.
– Esimerkiksi vielä valun jälkeen niitä joutuu muun muassa viilaamaan, hiomaan ja kiillottamaan. Siinä tämä kevättalvi onkin mennyt, että olen illat ja muut vapaat ollut verstaalla ristejä tekemässä.
Nimikkokorun julkistusjuhlassa tiistaina Titta Kallio-Seppä muisteli kesän 2009 kaivauksia sekä kertoi ristin yksityiskohdista.
Sirpa Niinimäki esitti monologin naisvainajan tarinasta. Hanna Puolakan ja Elina Väänäsen kirjoittama tarina on ”taiteellisin vapauksin tehty tulkinta tiedossa olevista tosiasioista”.
Tämän tulkinnan mukaan risti oli naisen vanhapiikatädin lemmityltään saama. Täti laittoi ristin naisen turvaksi, kun tämä lähti lapsivuoteelta kirkkomaahan makaamaan.
Lisää verkossa
Katso kuvagalleria kaleva.fi
Titta Kallio-Seppä johti Iin vanhassa Haminassa kesällä 2009 kaivauksia, joista löytyi muun muassa naisvainaja ristiriipus kaulallaan. Sirpa Niinimäki makaa paikassa, missä naisvainaja oli.
Artikkelin lähde Kaleva 31.05.2017.