Kirjaston päätehtävä säilyy
Anne Helaakoski, tekstit
Omakotitalossa Karjasillalla radiosta kuuluu Muistojen bulevardi -ohjelma. Vaikka radio hiljenee, muistelu jatkuu, kun ääneen pääsee 40 vuotta kestäneen kirjastouran tehnyt Irma Kyrki.
Kyrki jäi virallisesti eläkkeelle 1. helmikuuta. Viimeiset neljä vuotta hän oli osa-aikaeläkkeellä kirjastonhoitajan tehtävistä.
Vaikka töitä ei ole ollutkaan ikävä, ei Kyrki kirjastoa ole jättänyt. Vähintään kerran viikossa hän käy Karjasillan kirjastossa.
– Olen syntynyt Karjasillalla ja kävin kirjastossa isän kanssa. Tosin silloin se oli Pakkalan koululla. Lapsuuden kirjasto tuntuu omalta.
Karjasillan kirjastossa Kyrki ei kuitenkaan ole ollut töissä. Lukuun ottamatta kolmen vuoden kirjastoautoaikaa hän on työskennellyt aina pääkirjastossa.
Kun Kyrki vuonna 1976 aloitti työt, kirjasto sijaitsi Ainolassa yhdessä museon ja maakunta-arkiston kanssa. Alakerrassa oli lainausosasto sekä sen yhteydessä hyvin pieni lehtisali. Ylä- ja alakerrassa olivat käsikirjaston ja hallintotilojen lisäksi varastot, joissa virkailijat juoksivat.
– Ainola oli tunnelmallinen, mutta ahdas ja siellä oli huono ilma. Talonmiehen asunnosta leijaili ruuankäry.
Kirjastoalan paikkoja oli auki usein ja henkilökunnan vaihtuvuus suurta. Pari kuukautta töissä oltuaan Kyrki huomasi olevansa osastonsa vanhin kirjastoamanuenssi 23-vuotiaana. Myöhemmin amanuenssin titteli vaihtui kirjastonhoitajaksi.
– Ainolan ensimmäisessä kerroksessa lainausosastolla oli lainaustiski, jonka ääressä kirjastoapulaiset lainasivat lainauskameralla. Keskellä salia neuvontapöydän ääressä istui kirjastonhoitaja neuvomassa. Se hirvitti aluksi, mutta työ opetti.
Kesällä 1978 Kyrki jäi äitiyslomalle ja syksyllä 1979 hän meni töihin osa-aikaisesti istuen iltaisin kellarissa luetteloimassa kirjoja.
Vuonna 1980 perustettiin virka, johon kuului maakuntakokoelman hoito. Sitä pestiä Kyrki hoiti vuoteen 2005.
Kun uusi kirjasto valmistui 1981, muuttivat maakuntakokoelma ja Kyrki sinne ensimmäisten joukossa. Kokoelma mahtui hyvin kolmanteen kerrokseen.
– Maakuntakokoelma muiden joukossa on kasvanut valtavasti. Tosin viimeisten vuosien aikana ajattelutapa on muuttunut. Koko ei enää ole itseisarvo, vaan ajanmukaisuus ja käytettävyys.
Uusi kirjasto oli ihanan tilava ja valoisa. Tosin Ainolan miljöötä puiston perällä ja kesäistä vehreyttä jäi kaipaamaan.
Vuonna 2006 otettiin käyttöön nykyisin Teuvona tunnettu kirjastoauto ja Kyrjelle avautui sen kirjastonhoitajana uusi maailma. Kun aikaisemmin hänellä ei ollut ollut paljoakaan asiakaskontakteja, autossa asiakkaat olivat ihan fyysisestikin lähellä.
Työ oli hektistä, sillä pysäkillä oltiin korkeintaan 30–40 minuuttia. Oli toimittava nopeasti, kun auto pelmahti täyteen koululaisia.
– Se oli mukavaa, vaikka olin viihtynyt maakuntakokoelmatyössäkin. Oppi tuntemaan asiakkaat ja osasi suositella lukemista.
Kolmen vuoden kuluttua hakuun tuli palvelupäällikön viransijaisuus ja Kyrki ajatteli kokeilla esimiestehtäviä. Niissä hän sitten toimikin osa-aikaeläkkeelle jäämiseensä saakka.
Työ kirjastossa muuttuu kovalla vauhdilla, eivätkä kaikki asiat ole Kyrjen mielestä menneet hyvään suuntaan.
Kyrki ottaa esimerkiksi sen, että aikoinaan lähikirjastot saivat valita oman aineistonsa. Sitten valinta keskitettiin pääkirjastoon.
– Työ lähikirjastoissa on köyhtynyt ja tietoa on menetetty. Jää paljolti oman aktiivisuuden varaan seurata, mitä julkaistaan. Henkilökunnan tietämys kirjallisuudesta on vaarassa vähetä.
Tällä hetkellä näkyvin muutos on Kyrjestä se, että tapahtumatuotannosta on tullut kirjastoille jokapäiväistä työtä. Monissa kirjastoissa Oulussakin on joka viikko kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia.
– Tosin Ainolassakin oli jo kirjallisuustilaisuuksia, konsertteja ja näyttelyitä. Tapahtumien järjestämisen puitteet, laajuus ja tiheys ovat se suurin muutos.
Kirjasto myös tuottaa aineistoa verkkoon itse. Ennen kirjasto jakoi toisten tuottamaa tietoa.
– Aina on kuitenkin asiakasta palveltu, tietoa jaettu ja kirjoja lainattu. Perusasia kirjastoissa on, että kokoelma on järjestetty ja luetteloitu.
Fakta
Kansankirjastona se alkoi
Oulun kunnallinen kirjastolaitos, Kansankirjasto ja lukusali aloitti toimintansa vuoden
1877
alussa Heinätorin kansakoululla.
Vuonna 1899 kirjastolle vuokrattiin tilavampi huoneisto seppä Jokelan talosta nykyisen Isonkadun ja Saaristonkadun kulmasta.
Kauppaneuvos Åströmin perikunta lahjoitti 1910 Ainolan puisen jugendhuvilan kirjaston ja museon käyttöön. Piparkakku-Ainolaksi kutsuttu rakennus paloi kesällä 1929.
Palon jälkeen rakennettiin entiselle paikalle kivinen rakennus, johon kirjaston ja museon lisäksi tuli tilat myös maakunta-arkistolle. Arkkitehti Oiva Kallion suunnittelema maakuntatalo vihittiin käyttöön vuoden 1933 alussa.
Uusi rakennus kävi vähitellen ahtaaksi ja epätarkoituksenmukaiseksi. Uudet tilat olivat ehtona maakuntakirjasto-oikeuksille, jotka valtioneuvosto myönsi 1973.
Vänmanninsaaressa sijaitseva nykyinen kirjastotalo avattiin asiakkaille tammikuussa
1982.
Ensimmäiset sivukirjastot perustettiin 1950-luvulla. Potilaskirjastotoimintaa on ollut vuodesta 1960. Kirjastoauto aloitti liikennöinnin vuonna 1975.
Nykyään Oulun kaupunginkirjasto toimii 23 kirjastossa ja kolmessa kirjastoautossa. Kokoelmiin kuuluu noin miljoona teosta. Lainoja on vuosittain noin 3,6 miljoonaa ja kävijöitä lähes kaksi miljoonaa.
Lähteet: Heinätorilta Kaarlenväylälle. Oulun kirjastoja 125 vuoden ajalta. Kaarina Niskalan kokoaman kirjaston 125-vuotishistorianäyttelyn tekstit, Oulun kaupunginkirjasto.
Juhlat torstaista
lauantaihin
Kirjaston 140-vuotisjuhlia vietetään sekä pääkirjastossa että Haukiputaan, Kiimingin ja Oulunsalon kirjastoissa torstaista 11.5. lauantaihin 13.5.
Juhlien ohjelma löytyy osoitteesta ouka.fi/oulu/kirjasto.
Oulunsalon lainakirjasto ehti ennen Oulua
Oulunsaloon avattiin 15. helmikuuta 1857 lainakirjasto ”seurakuntalaisten luettavaksi”. Hankkeen toteuttaja oli innokas valistusmies Benjamin Isola (1827–1890).
Isola luovutti kirjojen hankintaan 12,5 ruplaa ja alkuperäiseen kokoelmaan kertyi noin sata nidettä.
Aikalaiset pitivät Isolan aikaansaannosta suurena kulttuuritekona ja sitä kehotettiin suosimaan ahkeralla lukemisella.
Lukuinnostus ei ainakaan aluksi lienyt ollut kovin suurta. Vuonna 1870, 13 vuotta lainakirjaston perustamisen jälkeen, valitettiin nuorison tuhlaavan penninsä mieluummin sikareihin, kahviin ja korttipeleihin kuin kirjojen lainaamiseen, joka oli tuohon aikaan maksullista.
Kirjasto rappeutui vuosien saatossa. Kaiku-lehden tietojen mukaan vuonna 1878 se oli surkeassa kunnossa. Kirjoja oli tuolloin 89 kappaletta ja lainauksia noin 30 kappaletta kuukaudessa.
Vuonna 1882 kirjasto siirtyi Oulunsalon kunnan haltuun ja pian se siirrettiin kansakoululle. Aikaisemmin kirjoja säilytettiin todennäköisesti seurakunnan lukkarin puustellissa.
1890 kirjakokoelman kerrottiin olevan rappiotilassa. Se sisälsi jopa homeisia niteitä. Jotkut kehottivat hankkiutumaan kirjoista eroon, mutta toisaalta kunta alkoi kiinnittää kirjaston kehittämiseen enemmän huomiota.
Vuonna 1902 nuorisoseura esitti kunnalle lainakirjaston siirtämistä nuorisoseuran hoidettavaksi sillä ehdolla, että kunta asettaisi kirjaston johtokuntaan yhden jäsenen ja avustaisi laitosta sadalla markalla vuosittain. 1903 esitys hyväksyttiin.
Nuorisoseuran hoivissa kirjat olivat vuoteen 1925 saakka ja nidemäärä kasvoi nopeasti.
Kirjasto siirtyi kunnan haltuun taas 1925 ja se sijoitettiin Särkelän koululle. Kantakirjasto sijoitettiin 1944 Keskipiirin koululle ja 1947 perustettiin sivukirjasto Särkelään.
Vuonna 1953 kantakirjasto siirrettiin takaisin kirkonkylälle ja perustettiin uusi haaraosasto Salonpäähän.
Kirkonkylän ala-asteen yhteyteen kirjasto sai uudet ajanmukaiset tilat 1978. Siellä kirjasto toimi, kunnes muutti vasta valmistuneeseen kauppakeskus Kapteeniin elokuussa 2005.
Kapteenissa kirjasto sai viisi kertaa aikaisempaa suuremmat tilat, noin 1 800 neliötä.
Vuonna 2013 Oulunsalo yhdistyi Oulun kaupunkiin ja kirjastosta tuli Oulunsalon aluekirjasto.
Lähteet: Mauno Hiltunen: Oulunsalon historia (1987), Kalevan arkisto.
Pohjois-Pohjanmaan museo
Artikkelin lähde Kaleva 10.05.2017.