Katso minua lähempää
ripustettu taidenäyttely, jossa kuvataide ja sanataide kohtaavat asiakkaat.
Eeva Kauppinen, tekstit
Jarmo Kontiainen, kuva
Kelan aulassa Sepänkadulla on seinillä tuoretta, nuorta taidetta. Alkuviikosta Kansaneläkelaitoksen yleisötilan joka kolkkaan ripustettiin Uuttamo-hankkeen soveltavan taiteen ryhmän keväisen ahkeroinnin tuloksia: akryyli- ja digitaalimaalauksia.
Ryhmässä on työskennelty sekä sanataiteen että kuvataiteen parissa.
Uuttamo-hanke pyrkii luomaan hyvinvointia taiteen avulla. Nyt esittäytyvässä ryhmässä on haluttu voimaannuttaa, vahvistaa itsetuntoa ja kohentaa elämäntuntoa.
Ensimmäisenä katseen vangitsee sininen ja keltainen akryylimaalaus, jonka keskeinen elementti ovat suuret silmät.
Tekijä on Henna Meriruoko, joka kertoo olevansa kuvataiteen kotiharrastaja.
– Kulttuuritalo Valveen tiloissa sai hyvät mahdollisuudet maalaamiseen, oikeat välineet, materiaalit ja työtilat. Kotona on pienet tilat ja kissa häiritsemässä, hän kertoo.
Työn nimi on Katso minua lähempää.
– Mulla ei ollut mitään suunnitelmaa. Lähdin hyvin roiskien ja fiiliksellä, Meriruoko kertoo maalauksensa syntymisestä.
– Sitten alkoi silmien muoto löytymään ja värit. Ne jotenkin toimi. Työn viesti on: älä katso minua massana, vaan katso yksilönä.
Kurssille osallistunut Riikka Riekkinen on tehnyt sarjan digitaalisia maalauksia, joissa esiintyy keijukaismaisia tai haltijatarmaisia hahmoja, joissa on myös japanilaisia manga-sarjakuvien piirteitä.
Riekkinen antaa kurssin vetäjille tunnustusta.
– Kurssi on antanut itsevarmuutta tekijänä ja selkeyttänyt, miten voit konkreettisesti edetä, jos olet kiinnostunut taiteesta ammattina. On saatu vinkkejä suhteiden luomiseen ja verkottumiseen. Nettisivuja, minne kannattaa mennä. Mistä voi hakea apurahoja. Tämmöisiä käytännön vinkkejä.
Nyt hänestä tuntuu, ettei taiteelle rahoituksen etsiminen ole mikään salaperäinen systeemi.
– Tätä tietoa ei ole kauhean helposti saatavilla. Jos et osaa etsiä, etkä kysyä, et välttämättä tiedä, että se on edes mahdollista.
Milla Kyllösen työ on nimeltään juurtuneena. Se on valkoisella tussilla kirjoitettu ajatelma Kelan asiakaskopin lasissa:
”Metsä on hiljainen ja humisee. Kävelen rautaista siltaa pitkin, joka narahtelee allani. Se kantaa vahvana kuin maa. Olen perillä joka askeleella siellä missä pitääkin. Hetkessä. Elämäni on kukkeimmillaan ja keveä. Joskus elämäni lakastuu ja kuihtuu pois, kuten tämä metsä.”
– Kirjoittaminen on se mun juttu. Ihan elinehto, Kyllönen kertoo.
Hän on jo vuosia pitänyt blogia.
– Kurssi on hirveästi avannut omaa itseäni, minkälainen ihminen olen. Missä olen ehkä parempi kuin olen ajatellut ja missä pitäisi parantaa. Kuvataiteen kautta olen päässyt myös vähän epämukavuusalueelle. Sielläkin on pitänyt haastaa itseään tekemään, kokeilemaan ja uskaltamaan paremmin.
Taiteellisesta urasta haaveilevat nuoret naiset ovat sitä mieltä, että kurssi kannatti.
– Kannatti todellakin. Olen oppinut kommunikoimaan itseni kanssa. Ja löytämään tunteita, Henna Meriruoko arvioi.
– Olen aina ollut semmoinen lukkoihminen, ja olen edelleenkin. Kurssilla olen vähän olen aukonut niitä itsestäni. Kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, ettei saisi olla omanlaisena paikalla.
Kurssia ovat vetäneet Kirsi Inget (Oulun kaupungin työllisyyspalvelut), sanataidetta Minna Mikkonen ja kuvataidetta Minna Mukari.
– Ryhmä perustettiin sitä varten, että osanottajat pystyisivät taiteen avulla löytämään omia voimavarojaan ja mahdollisuuksiaan. Kuvataiteen ja sanataiteen ammattilaisten myötä toiminta monipuolistui ja muuttui paljon mielekkäämmäksi, Inget perustelee.
Mikä toiminnassa on merkityksellisintä?
– Ehkä se, että ihmiset tulevat näkyväksi ja saavat äänensä kuuluviin sellaisena, mikä ei ehkä onnistuisi muutoin, ilman taidetta.
Sisäiset maisemat -näyttely on esillä Kelan palvelupisteessä (Sepänkatu 18) 22.5. saakka.
FAKTA
ArtsEqual
Taideyliopiston koordinoima monitieteinen tutkimus 2015–2020.
Tutkimusryhmässä taide ymmärretään kaikille tasapuolisesti kuuluvana peruspalveluna, joka edistää laaja-alaisesti hyvinvointia.
Rahoittaja Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvosto.
Mukana yli 80 tutkijaa eri pituisina tutkimuskausina.
Tuottaa uutta tietoa, miten taiteen palveluja tulisi kehittää hyvinvoinnin ja tasa-arvon näkökulmista.
Analysoi esimerkiksi kouluissa, taiteen perusopetuksessa ja sote-sektorilla toteutettuja osallistavia projekteja.
Yhteistyössä Taideyliopisto, Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore, Lappeenrannan ja Turun yliopistot ja Työterveyslaitos.
Uuttamo Oulussa
Kulttuuriosuuskunta Ilmeen hallinnoima hanke. Kehittää uusia toimintamalleja ja yhteistyötä kulttuuri- ja sote-toimijoiden välille.
Rahoittajat Opetus- ja kulttuuriministeriö, Oulun kaupunki 2017.
Esimerkkejä: Soveltavan taiteen ryhmämuotoinen taidetoiminta. Taiteilijavierailut nuorisoryhmissä. Kirjoittajaryhmät mielenterveyskuntoutujille. Monikulttuurinen teatteri-ilmaisun ryhmä. Ryhmien toiminnan suunnittelevat ja toteuttavat taiteen ammattilaiset toimintaterapeuttien ja sosiaaliohjaajien kanssa.
Tulossa sadun kirjoittamista Oulun ensi- ja turvakodissa kesällä 2017 sekä forum-teatteriprojekti yhteistyötahojen asiakkaille.
Suomen aikuisväestöstä
yksinäiseksi olonsa tuntee
yli 400 000 henkilöä.
Taide torjuu yksinäisyyttä
Mitä jos taide olisikin kaikille kuuluva peruspalvelu?
Tämä on lähtökohtana taiteen hyvinvointivaikutuksia tutkivassa ja näkyväksi tekevässä tutkimushankkeessa ArtsEqual. Kuusi vuotta kestävä syväluotaus on yksi suurimmista taiteiden ja taidepedagogiikan tutkimushankkeista Suomen historiassa.
Suomen aikuisväestöstä yksinäiseksi olonsa tuntee yli 400 000 henkilöä. Noin 50 prosenttia heistä arvioi työkykynsä alentuneen.
Tutkimusten mukaan yksinäisten ihmisten elinikä on alempi, ja yksinäisyyden tiedetään lisäävän myös henkisen sairastumisen riskiä.
Apua voi saada osallistavasta taide- ja kulttuuritoiminnasta.
– Esimerkiksi kuoroihin osallistuvat ihmiset kokevat elämänsä myönteisemmäksi ja raportoivat vähemmän yksinäisyyden kokemuksia, teatterintutkija ja teologi Heli Ansio Työterveyslaitoksesta kertoo.
Ryhmässä toteutettava taide- ja kulttuuritoiminta luo ihmisille mahdollisuuksia kohdata toisia, jakaa kokemuksia ja tunteita sekä pohtia omaan persoonaan liittyviä asioita.
– Taiteen hyvinvointivaikutukset ulottuvat ihmisen persoonallisuuteen, ei ainoastaan fyysiseen terveyteen, korostaa erikoistutkija Pia Houni Työterveyslaitoksesta.
ArtsEqual-hankkeen toimenpidesuosituksen mukaan kuntien, seurakuntien ja kansalaisjärjestöjen tulisi lisätä matalan kynnyksen osallistavaa taide- ja kulttuuritoimintaa eri ikäryhmille.
Huomio tulisi erityisesti kohdistaa yksin eläviin, yksinhuoltajiin, maahanmuuttajiin, työttömiin ja työkyvyttömyyseläkkeellä oleviin.
– Sen lisäksi, että yksinäisyyden torjuminen on inhimillisessä mielessä tärkeää, se on myös taloudellisesti kannattavaa, sanoo taidehallinnon lehtori Patrick Furu Sibelius-Akatemiasta.
Tarkkoja lukuja on vaikea arvioida, mutta säästöt kansanterveydessä ovat Furun mukaan merkittävästi suuremmat kuin taidetoimintaan käytetyt varat. Lisäksi luodaan mahdollisuuksia taiteilijoiden työllistymiselle.
Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija, dosentti Pia Houni pitää luennon ja workshopin taiteilijan työn hyvinvointilukoista Täydenkuun Tanssit -festivaalilla Pyhäjärvellä 24.7. kello 13.
Artikkelin lähde Kaleva 14.05.2017.