Himmeiden tähtisumujen havainnoija
Arto Kiuru
Kiiminkiläinen Arto Murtovaara on kuvannut tähtitaivasta jo vuosia.
– Kirkkaat yöt kuluvat avaruutta kuvatessa, pilviset illat taas kuvia käsitellessä, Murtovaara kertoo.
Murtovaara sai maaliskuussa 43. valtakunnallisilla Tähtipäivillä Saarijärvellä tunnustuksen pitkään jatkuneesta harrastuksesta.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa palkitsi hänet Stella Arcti -palkinnolla ansioituneena kaukaisten avaruuden kohteiden valokuvaajana.
Murtovaara tähyilee avaruuteen kotiobservatoriostaan Kiimingissä.
Hän kuvaa avaruuden ilmiöitä peilikaukoputkeen kiinnitettävällä tähtivalokuvaukseen tarkoitetulla mustavalkokameralla. Tähtikuvaajan sesonkia ovat syksyt sekä pohjoisen pilkkopimeät keskitalvet.
– Löysin viime talvena yhden galaksin ympäriltä himmeätä höttöä, mutta saadakseni sen näkyväksi, minun pitää jatkaa saman kohteen kuvaamista ensi talvena.
Avaruuden kaukaisia kohteita kuvatessa samaa kohdetta kuvataan tuntikausia useiden päivien aikana.
Lopullinen kuva syntyy kun Murtovaara pinoaa päällekkäin satoja yhdestä kohteesta pitkillä valotusajoilla ottamiaan kuvia tietokoneen avulla.
Himmeät tähtisumut saadaan mustavalko-originaaleista esiin värisuotimia sekä kuvankäsittelyohjelmia käyttämällä. Kohteita vahvistetaan kuvia käsitellessä monisatakertaisesti. Värit nostetaan esiin kuvankäsittelyohjelmalla.
– Joskus saattaa mennä viikkotolkulla päällekkäin pinottuja kuvia pyöritellessä, ennen kuin kuva alkaa muotoutua sellaiseksi, että se miellyttää omaa silmää.
Tähtikuvaamiseen ei ole oikotietä. Valotusajat ovat hitaita ja kuvien käsittely työlästä.
– Jos yrittää väkisin nostaa hentosävyisten kuvien sävyjä esille, myös kuvan kohina ja virheet vahvistuvat, Murtovaara sanoo.
Avaruuden havainnointiin liittyy joskus myös aikaisemmin tuntemattomien kohteiden löytäminen.
Murtovaara kertoo, kuinka hän muutama vuosi sitten Messier 82- galaksista ottamiaan kuvia käsitellessä huomasi kuvassa ylimääräisen pisteen.
– Myöhemmin sain tietää että kuvan piste oli supernova, jonka satuin kuvaamaan ennen kuin sitä oli edes virallisesti löydetty.
Kuvilla oli tieteellistä arvoa. Tähtitieteilijät pystyivät mittaamaan havainnoista supernovan kirkkauden melko pian sen syntymisen jälkeen.
Murtovaara innostui tähtien havainnoinnista 2005 kaverinsa pienellä kaukoputkella Jupiter-planeettaa sihdatessaan.
– Näin Jupiterin kaksi värikästä pilvivyötä. Yksityiskohtia en planeetasta havainnut, mutta heti havaintoa seuraavalla viikolla liityin Oulun Arktosiin.
Murtovaara opastaa ja ohjaa aloittelevia tähtiharrastajia Oulun Arktos ry:n kerhoilloissa. Kuvia hän julkaisee netin Astrobin-sivustolla sekä Ursan foorumilla.
– Kuvaamisessa pääsee helposti alkuun digikameralla sekä kameran omalla objektiivilla, kaukoputkea ei välttämättä tarvita.
Murtovaaran oma peilikaukoputki on kiinnitetty jalustaan, joka on kiinnitetty pihamaahan valettuun betonikakkuun. Tähtitaivas on Kiimingissä huomattavasti tummempi kuin Oulun keskustassa.
Tähtiharrastajan ei tarvitse matkustaa kauas todella kirkkaan yötaivaan perässä.
– Jo Kuusamon läheltä Venäjän rajan pinnasta löytyy paikkoja, joissa kohteita on edes tähtikarttaa apuna käyttäen liki mahdoton tunnistaa, koska tähtiä on niin paljon.
Fakta
Arto Murtovaara
Syntynyt Kuusamossa 1965, asuu perheineen Kiimingissä.
Puutyön ohjaajana Iin työhönvalmennuskeskuksessa 2009 alkaen.
Ursan vuoden 2017 Stella
Arcti -palkinto.
Kuvannut tähtitaivasta
vuodesta 2005.
Oulun Arktosin jäsen vuodesta 2000 lähtien. Hauhon vuosittaisen tähtikuvaustapahtuman vakiovieras.
Artikkelin lähde Kaleva 05.05.2017.