Aallon suistovisioista vain osa toteutui
Liisa Laine
Oulu
Oulun kaupunki on aloittanut suistoselvityksen monien uusien hankkeittensa pohjaksi. Suistovision on määrä valmistua vuoden 2018 loppuun mennessä.
Parhaillaan Oulussa pohditaan muun muassa Raatin etelärannan rakentamista, Linnansaaren käyttöä ja asuntomessuja kerrostaloineen Hartaanselän molemmin puolin Tuiraan ja Hietasaareen.
Tässä yhteydessä voi palauttaa mieleen myös erään toisen, erittäin kuuluisan suistovision: arkkitehti Alvar Aallo n Koskikeskus-suunnitelman.
Sillä Aalto voitti suiston suunnittelusta järjestetyn kutsukilpailun vuonna 1942.
Aallon Koskikeskus-visiosta toteutui paljon, mutta ei kuitenkaan kaikkea. Esimerkiksi hänen Raatin itäosaan, Lammassaareen ja Linnansaareen hahmottelemiaan rakennuksia ei koskaan tehty.
Kilpailun ja suunnitelman taustalla oli vuonna 1939 alkanut Merikosken voimalaitoksen rakentaminen. Siltoja ja patoja valettiin betoniin ja peruskallioon räjäytettiin Oulujoelle uutta uomaa. Valtavat maamassat vaihtoivat paikkaa.
Tajuttiin, että tässä tehdään nyt valtavia muutoksia kaupungin keskeisellä paikalla. Merikosken voimalaitoksen rakennustoimikunta järjesti jo alkuvaiheessa suunnittelukilpailun, johon kutsuttiin kolme arkkitehtiä.
Heistä kaksi – Alvar Aalto ja Bertel Strömmer – palautti ehdotuksensa. Aalto voitti ja sai tehtäväkseen suistoalueen asemakaavan laatimisen. Strömmerille jäi Merikosken voimalaitoksen julkisivu.
Koskikeskuksen pienoismalli ja arkkitehti itse komeilivat Seura-lehden kannessa vuonna 1944, mutta itse jutussa ei mainittu Oulua sen kummemmin, muistelee jutun joskus lukenut Alvar Aalto -säätion arkkitehti Jonas Malmberg.
Onneksi Arkkitehti-lehden numerossa 1–2 vuodelta 1943 on Aallon oma selostus suunnitelmastaan. Aalto puhuu Suur-Oulusta – hänen ideansako se olikin? – ja vertaa kaupungin tulevaisuutta joen molemmilla rannoilla Tukholmaan ja jopa Pariisiin, Lontooseen, New Yorkiin ja muihin suurkaupunkeihin.
– Suur-Oululle olisi tavalla tai toisella uudelleen muovailtava luonteenomainen arvokeskus – puistoalueita, joissa on välitön luonnon tuntu, sopivia julkisten rakennusten alueita ja niin edelleen, kirjoittaa Aalto.
Aallon ideana oli, että suurimmat maamassat siirretään lähelle voimalan kanavaa. Toivoniemen hän luonnosteli asuinalueeksi kapein ja korkein rakennuksin.
Raatinsaarta Aalto halusi täyttää pohjois- ja itäkärjessä. Jälkimmäiseen hän sijoitti ryhmän julkisia rakennuksia.
Kuusisaaren hän muovaili kansanpuistoksi, joka käyttäisi samoja parkkialueita kuin stadion ja Suojeluskunnan alue Raatin uloimmassa kärjessä.
Linnansaaren ja Lammassaaren Aalto olisi yhdistänyt louhintamassoilla. Yhdistäminen olisi Aallon mielestä muodostanut asemakaavallisen jatkon ”Oulun erinomaisen soveliaasti sijoitetulle kauppatorille”.
– Tämän vuoksi on lähinnä Lammassaarelle sijoitettu kulttuuritarkoituksia palvelevien rakennusten yhteisaukio, tavallaan kuin kauppatorin intiimimpänä jatkona – muutamaa metriä vedenpinnan yläpuolella.
Lammassaareen Aalto olisi sijoittanut myös hotellin siellä tuolloin olleen Lottakahvilan paikalle. Tähtitornin paikalla kohoaisi uusi rakennus.
Mitä toteutui?
Toivoniemen pistetalot rakennettiin, tosin Aallon suunnitelmaa korkeampina. Aallon käsialaa on Toivoniemessä vain kaava, rakennuksilla on omat suunnittelijansa. Useimmat ovat arkkitehti Martti Heikuran käsialaa.
Uudet sillat, kadut ja alikulkuväylät rakennettiin vuosina 1946-50 melkein Aallon esittämiin paikkoihin ja Raatin urheilukenttä vuosina 1950-1953 juuri siihen, mihin Aalto oli sen suunnitellut. Stadion vain kiepsahti jostain syystä toiseen asentoon.
Hupisaaret, Raatinsaari ja Toivoniemi kytkettiin yhteen vesipeilin ja suihkulähteiden avulla kuten Aalto halusi. Parhaillaan kunnostetaan Kuusisaarta kaupungin ”kansanpuistoksi”.
Lammas- ja Linnansaarten monumentaalirakennukset sen sijaan jäivät toteuttamatta. Tosin Oulun yliopistoa suunniteltaessa Lammassaarta ehdotettiin yliopiston hallintokeskuksen ja juhlasalin sijoituspaikaksi.
Vielä vuonna 1972 professori Otto-Iivari Meurman toivoi, ettei ”yliopisto ottaisi kättään pois kaupungin päältä”, vaan sijoittaisi edustavimmat rakennuksensa Koskikeskukseen.
– Laajat kaavasuunnitelmat eivät aina sellaisenaan toteudu, koska niitä ei yleensä ole mahdollista toteuttaa yhdellä kertaa. Kaupunkia rakennetaan pitkän ajan kuluessa, ja jos toimintaympäristö, taloustilanne tai tarpeet muuttuvat, on tarpeen tarkistaa suunnitelmia. Esimerkiksi yliopistolle löydettiin myöhemmin silloisten päättäjien mielestä parempi sijainti muualta, huomauttaa Oulun yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä.
Oulujoen suistoa Hentilä pitää Oulun kaupungin sydämenä.
Lähteenä käytetty muun muassa Jonas Malmbergin taidehistorian pro gradua ”Oulun kaupunginarkkitehti Martti Heikura – Puukaupungista Pohjois-Suomen keskukseksi, Arkkitehti-lehden numeroa 1-2 vuodelta 1943 sekä Turo Mannisen Oulun kaupungin historiaa osa IV (1995).
”Suur-Oululle olisi tavalla
tai toisella uudelleen muovailtava luonteenomainen arvokeskus .”
Alvar Aalto
vuonna 1943 Koskikeskus-
suunnitelmastaan
Entä jos suistoon
tehtäisiin vielä yksi saari lisää?
Liisa Laine
Oulu
Suistovisioissa on huomioitava myös luonnon omat muutokset. Perämeren rannikolle ominainen piirre on nopea maankohoaminen. Viimeisen jääkauden aikana kasaan painunut maaperä kohoaa nopeimmin juuri tällä alueella, maksimissaan yhdeksän millimetriä vuodessa eli lähes metrin 100 vuodessa.
Asemakaavapäällikkö Mikko Törmänen esitti vuosi sitten keskustelutilaisuudessa Oulun unelmien keskustasta, että Oulujoen suistoon voitaisiin maankohoamista ”jouduttamalla” rakentaa uusi saari Pikisaaren, Hietasaaren ja Kauppatorin väliselle jo valmiiksi matalalle suistoalueelle.
Saareen mahtuisi noin 20 Heinäpään korttelia vastaava asuinalue.
– Mihin tämä johtaisi? Oulun keskusta määriteltäisiin aivan uudella, laajemmalla tavalla. Oulu olisi todellinen suistokaupunki, totesi Törmänen tuolloin.
– Ajatus on hyvin käytännöllinen ja perustuu faktoihin.
Tällaiselta näytti Oulu vuonna 1930 ennen Merikosken voimalaitoksen rakentamista. Kuva on otettu huhtikuun 7. päivä. Voimalan rakentaminen tiesi valtavien maamassojen siirtoa ja uuden uoman aukaisemista Oulujokeen. Oulussa ymmärrettiin, että kyseessä on erittäin suuri muutos kaupungin tulevan kehittymisen kannalta. Uuden Koskikeskuksen suunnittelusta järjestettiin kilpailu.
Yli 50 vuotta Merikosken voimalan rakentamisen jälkeen vuonna 2002 näkymä Oulun silloille oli tämä. Alvar Aallon suunnitelmasta toteutuivat Toivoniemi, uudet sillat, kadut ja alikulkuväylät ja Raatin urheilukenttä. Hupisaaret, Raatinsaari ja Toivoniemi kytkettiin yhteen vesipeilin ja suihkulähteiden avulla kuten Aalto halusi.
Voittoisan Koskikeskus-suunnitelman pienoismalli. Oikealla Toivoniemen asuinalue kapeine ja korkeine rakennuksineen, keskellä Raatin urheilustadion ja Raatinsaaren itäosaan kaavaillut julkiset rakennukset, Lammassaaren hotelli ja Linnansaaren monumentaalirakennus.
kalevan arkisto
kalevan arkisto
arkkitehti-lehti 1–2/1943
Artikkelin lähde Kaleva 25.05.2017.