110 vuotta wuokra-ajuriliikennettä

Oulun Automuseon uusi näyttely tekee kunniaa oululaisen ja suomalaisen taksiautoilun pioneerille.

Anne Helaakoski, teksti
Pekka Peura, kuvat

”Nyt Oulummekin pian alkaa pyrkiä muun siwistysmaailman rinnalle siinäkin suhteessa, että kaupungin kaduilla ilmestyy puhkuwia hewosettomia waunuja. Hra William Nyberg jätti eilen maistraattiin ilmoituksen, että hänellä on aije ruweta harjoittamaan wuokra-ajuriliikennettä kaupungissa automobiililla. Ensi aluksi aikoo hän käyttää ajopelejään ainoastaan öiseen aikaan, hewosliikenteen loputtua.

Herra N. on pitemmän aikaa oleskellut Ameriikassa ja loukkauduttua siellä töissä on hän tullut kotikaupunkiinsa suuren maailman ihmeitä käytäntöön ottamaan.”

Näin kertoi sanomalehti Kaleva 5. toukokuuta vuonna 1906 otsikolla Automobiililiikennettä Ouluun, ja siitä se sitten lähti, taksitoiminta Oulussa ja koko Suomessa.

Vaikka Helsingissä, Kuopiossa ja Turussa voidaan olla eri mieltä, niin ainakin Oulun Seudun Mobilistit ry:n puheenjohtajan Erkki Knuutilan mielestä Karl William Nyberg eli Nyyperin Ville oli Suomen ensimmäinen taksikuski.

Oulun Seudun Mobilistien uusi Taksi 110 vuotta Suomessa -näyttely onkin kunnianosoitus alan pioneerille. Oulun Automuseossa olevaan näyttelyyn on koottu noin 20 eri ajoilta olevaa taksiautoa yhdistyksen jäseniltä.

Valokuvana on edustettuna myös tuo Oulun ensimmäinen auto, Nybergin Amerikoista tuoma F-mallin Ford vuodelta 1904.

Esillä on myös muun muassa Nybergin Oulun maistraatilta saama lupa palvella yleisöä automobiililla, vanhoja lehtileikkeitä sekä Nybergin käymää kirjeenvaihtoa.

Jo samana vuonna 1906 automobiilipalveluksia alkoivat Oulussa tarjota myös Kutomo- ja ompelutarvikeliike Otava sekä Juho Sirviö.

Aluksi takseja käytettiin lähinnä huvitteluun, kertoo Knuutila.

– Kerrotaan, että esimerkiksi Sassalin pappa oli ajanut herroiksi Musti-koiransa kanssa kotiinsa silakkamarkkinoilta. Sanottiin myös, että ”hilikulla pääsee kaksi ristiä”, eli kortteli maksoi 25 penniä.

Takseja oli alkuun harvassa. Tiet olivat tehty hevosia varten eikä niitä pidetty talvisin kunnossa. Bensakin oli kallista ja se piti ostaa apteekista.

1920-luvulla taksit alkoivat yleistyä, tulivat Fordit ja Chevroletit. Vuonna 1926 Ouluun perustettiin jopa oma taksiyhdistys, Oulun Autoilijat.

Amerikanautokanta oli yleisin katukuvassa myös 1930-luvulla. Sodan aikana sitä autokantaa kuitenkin tuhoutui paljon.

Sodan jälkeen tuli pula-aika ja lisenssiaika. Suomeen voitiin tuolloin tuoda ainoastaan itäautoja. Takseina oli Popedoja, Zimejä ja Volgia, selittää Knuutila.

– Venäläisiä autoja oli takseina 1950-luvun lopulle. Sitten syntyi mersukausi ja vielä 1960-luvullakin takseista jopa 80 prosenttia oli Mersuja.

Amerikanautojakin oli jonkin verran. Syynä olivat Helsingin olympialaiset.

– Vuosina 1951 ja 1952 lähetettiin amerikanautoja olympiakomitean ja vieraiden käyttöön. Niitä sitten siirtyi kunnille ja kaupungeille, esimerkiksi kunnanlääkärien ja -eläinlääkärien käyttöön ja jonkin verran takseiksikin.

1950-luvun alkuvuosina amerikanautot olivat kuitenkin vielä harvinaisia, koska raha oli tiukalla. Vuosikymmenen puolivälistä sen loppuun oli kuitenkin isojen amerikkalaistaksien aikaa. Suosittuja olivat muun muassa DeSoto, Chrysler ja Plymouth.

1960-luku oli siis Mersujen aikaa, ja vuonna 1961 taksin merkiksi tuli auton katolla oleva valokupu. Sitä ennen takseissa oli joko etutuulilasissa oleva vapaa-valo tai esiin käännettävä vapaa-kyltti.

Eräissä Etelä-Suomen kaupungeissa oli taksit jaettu 1-, 2- ja 3-hintaluokkaan, ei kuitenkaan Oulussa. Kun tästä luovuttiin, tilalle tuli luokitus henkilöluvun mukaan.

1960-luvun jälkeen Mersujen rinnalle tulivat japanilaiset, englantilaiset ja ranskalaiset autot.

– Mutta se on jo lähihistoriaa. Tässä näyttelyssä ei ole mitään erikoisuuksia, sillä Suomen taksihistoriassa sellaisia ei ole.

Vaan miten kävi Oulun ensimmäiselle taksikuskille, Nyyperin Villelle ja hänen Fordilleen?

Ville päätti jo kesällä 1906 lähteä sittenkin takaisin länteen ja jätti auton vuokralle. Jossain vaiheessa taksi päätyi Villen luottomiehen Eevertti Hytinkosken vastuulle. Silloin auto oli jo melko romu.

Hytinkoski kirjoitti Nybergille vuonna 1909 ottaneensa auton talviteloiltaan toukokuussa.

”Neljä eri reissua olemme koittaneet lähtiä ulos portista, mutta ei yhtään kertaa ole kunnialla palattu. Ensi kerralla lähti kummi pois päältä kahden ristin matkalla kolme eri kertaa ja kiitimmä, kun pääsimmä pukkaamalla kartanoon, suuren väkijoukon irvistellessä.”

Vaikka Hytinkoski nyhversi auton kimpussa iltakaudet, ei kulusta tullut sen sujuvampaa.

Vuoden 1915 tienoilla auto myytiin ja se päätyi romutettavaksi. Jäljellä autosta ovat kuitenkin Oulun Seudun Mobilistien perustajajäsenen Matti Ervastin kunnostamat eturesoorit.

Lähteinä on käytetty myös Erkki Knuutilan Automobiili-lehdessä julkaistua artikkelia ”Nyyperin Ville ja Oulun ensimmäinen taksi” sekä Kalevan arkistojuttuja ja -kuvia.

Fakta

Museossa noin 60 ajoneuvoa

Oulun Automuseo on toiminut nykyisellä paikalla vuodesta 1986 alkaen. Esillä on noin 60 ajoneuvoa ja vanhimmat ovat 1910-luvulta.

Mukana on autoja, konepyöriä, palokalustoa, erilaisia moottoreita, pienoismalleja, valokuvia ja kirjallisuutta. Vuosittain museolla on vaihtuva näyttelyteema.

Automuseo muistuttaa ylhäältä päin A-Fordin autonrengasta. Museon on suunnitellut arkkitehti Risto Syväniemi.

Automuseota ylläpitää Oulun Seudun Mobilistit ry 370 jäsenen voimin. Vuosi 2016 on yhdistyksen 40. toimintavuosi.

Avoinna maanantaista lauantaihin kello 9–16.

Pääsymaksut: aikuiset 7 euroa, lapset: 5 euroa, perheliput 15 euroa, ryhmissä (yli 10 henkilöä) aikuiset 6 euroa ja lapset 4 euroa. Opasmaksu 20 euroa.

Perinteiset Rompemarkkinat järjestetään Automuseolla 11.–12. kesäkuuta.

Museossa on esillä muassa Volga M-21, vuosimallia 1965. Vapaa-kyltit korvasi vuonna 1961 valokupu, joka asennettiin taksin katolle.