Uimalla valtameren taakse
Silja Känsäkoski syntyi, kasvoi ja oppi uimaan Kaliforniassa.
Oululaistunut ja maajoukkueuimariksi kasvanut tyttö on lähdössä takaisin Yhdysvaltoihin, yliopistourheilijaksi Arizonaan.
Uinti
Nyt hänestä on kasvanut määrätietoinen urheilija ja enemmän ulospäinsuuntautunut nuori nainen, mutta huolellisesta kirjasuomesta kuulee yhä, ettei se ole Silja Känsäkosken ensimmäinen kieli.
Altaassa hän on nopea ja vaikeassa lajissaan teknisesti taitava. Oulun Uinnilla on lähettää Lontoon EM-altaaseen kolme kovaa rintauimaria, ja Känsäkoski on heistä se, joka on nostettu maajoukkueen huippuryhmään asti.
Hän on äärimmäisen tunnollinen harjoittelija ja sitä paitsi poikkeuksellisen harvoin sairaana – äärimmäisen hyvä esimerkki nuorelle urheilijalle siitä, miksi kannattaa syödä monipuolisesti ja nukkua tarpeeksi. Hän on luonteeltaan rauhallinen ja hyvä keskittymään ilman ylimääräistä draamaa.
– Takana on hankalampi jakso. Kokeilimme korjausliikettä tekniikkaan ja käsiveto jäi pieneksi. Se on nyt korjattu, ja Silja on pysynyt luottavaisena jatkon suhteen, Juopperi kiittää.
Jatkossa seuraa isoja askelia. Känsäkoskella on taskussaan Arizonan yliopiston tarjous stipendistä, joka veisi uimarin ensi jouluna neljäksi vuodeksi yliopistouimariksi Yhdysvaltoihin.
Se tuntuu siltä kuin palaisi kotiin, Känsäkoski sanoo. Työ vei uimaritytön vanhemmat 1990-luvun puolivälissä Oulusta San Diegoon, missä nelilapsisen perheen toiseksi vanhin tytär on syntynyt ja kasvanut vuosia. Perhe palasi Ouluun pysyvästi vuonna 2006.
Lähtöpäätös on viittä vaille tehty, valkolakki biologian ja ruotsin kirjoituksia vaille päässä.
– Siellä voi opiskella ja urheilla yhtä aikaa täysipainoisesti, systeemi on rakennettu niin. Suomessa se on kohtalaisen mahdotonta, hän sanoo.
Suomen olympiajoukkueessa Riossa Matias Koski ja Tanja Kylliäinen ovat esimerkkejä amerikkalaisen yliopistourheilun toimivuudesta. Arizona State on uimahypyn Euroopan mestarin ja MM-mitalistin Joona Puhakan entinen opinahjo, ja nykyisin siellä opiskelee oululaislähtöinen uimahyppääjä Heikki Mäkikallio.
Rio elokuussa tulee liian aikaisin Känsäkosken suurelle olympiahaaveelle, mutta Tokio 2020 ei.
– Valmennus ja kuivaharjoittelu Arizonassa on niin hyvää, että hyvin todennäköisesti Silja ui vielä Tokiossa jopa olympiafinaalissa, Juha Juopperi ennustaa.
– Tosin rintauinti menee maailmalla eteenpäin niin nopeasti, että siinä kyydissä on pysyttävä.
Känsäkoski haluaa opiskella Arizonassa kemiaa.
– Olen innostunut siitä nyt lukioaikana, vaikka aiemmin kemia ei kiinnostanut, hän sanoo.
Ylioppilaskirjoituksissa kemian arvosana oli laudatur.
Paikka maajoukkueen huippuryhmässä on parin vuoden ajan taannut Känsäkoskelle taloudellisen tuen lisäksi esimerkiksi lääkärin, fysioterapeutin ja urheilupsykologin palvelut. 11 kärkiuimaria kuuluvat OKM:n ja Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön tuen piiriin.
– Olen käynyt urheilupsykologi Hannaleena Ronkaisen kanssa läpi pulmatilanteita, jos sellaisia on tullut, Känsäkoski sanoo.
Juha Juopperi puolestaan kiittää edellisen päävalmentajan Bo Jacobsenin vinkkejä. Tanskalaiselle ei ole vieläkään löytynyt seuraajaa, mutta Juopperin mielestä maajoukkue pyörii juuri nyt hyvin ilman päävalmentajaakin.
– Henkilökohtaisten valmentajien porukalla päätämme, millaista apua ja oppia haetaan ulkomailta.
Viimeksi suomalaisten vieraana oli huhtikuussa olympiavoittaja Ruta Meilutyten valmentaja Jon Rudd, joka piti huippuryhmäläisille ja heidän valmentajilleen luennon, veti kovan harjoituksen ja analysoi tekniikkaa videolta.
– Tieto valuu sieltä aina alaspäin, siitä hyötyvät muutkin, Juopperi sanoo.
Silja Känsäkosken arkeen kuuluu kymmenen harjoitusta viikossa, kuivaharjoittelu ja salitreenit mukaan lukien. Sunnuntaisin on lepopäivä, ja niinä päivinä uimari ei tee yhtikäs mitään – paitsi läksyt myöhään illalla.
Artikkelin lähde Kaleva 13.05.2016.