Suurta ja harkittua

Kuvataideakatemian kevätnäyttely
tarjoaa tällä kertaa erityisen paljon installaatioita.

Oululaislähtöiset kuvataiteilijat Niina
Tervo ja Emilia Niskasaari löytävät
inspiraationsa luonnosta.

Sini Mononen teksti

Taideyliopiston Kuvataideakatemian Kuvan Kevät on jokavuotinen kohokohta, jossa valmistuvat kuvataiteen maisterit esittelevät lopputöitään. Tänä vuonna valmistuvien joukossa on ensimmäistä kertaa myös Kuvataideakatemiasta kuraattoriksi valmistunut opiskelija Praxis-maisteriohjelmasta.

Usea Kuvataideakatemiasta valmistuva taiteilija on työskennellyt alalla jo pitkään: myös tämän vuoden kokonaisuus on kiinnostava yhdistelmä nuorten tekijöiden ja jo vakiintuneempien nimien työnäytteitä.

Viime vuonna lopputyönäyttelyä leimasi reipas brändääminen, jonka jäljiltä galleriat saivat uudet vetävät nimet ja näyttely lanseerattiin näyttävästi ulkomaisen kuraattorin voimin. Tänä vuonna kuraattorin kädenjälki on myös läsnä, mutta kevyemmällä imagolla.

Kuvataideakatemiassa viime syksynä aloittanut tilallisuuden ja näyttelysuunnittelun lehtori Suvi Lehtinen on onnistunut ohjaamaan tasapainoisen kokonaisuuden. Näyttelytiloihin astuessa runsas ja monipuolinen teoskokonaisuus jäsentyy selkeästi ja kaikki työt saavat tarvitsemansa tilan.

Lopputyönäyttelyiden kohdalla ei ole mielekästä ajatella yhtä, kokonaisuuden alleen sulkevaa otsikointia. Jokainen opiskelija on työstänyt teoksiaan omista lähtökohdistaan. Useana vuonna Kuvan Keväässä on voinut kuitenkin huomata trendejä, jotka antavat kunkin vuoden näyttelylle oman leimansa.

Tänä vuonna nähdään erityisen paljon installaatioita.

– Opiskelijat ovat tehneet paljon kokonaisvaltaisia installaatioita, joissa on mukana erilaisia elementtejä. Mukana voi olla esimerkiksi kuvaa ja ääntä. Työt ovat tyypillisesti pitkään työstettyjä, aikaa vieviä projekteja, harkittuja ja suuria teoksia. Nämä teokset on tehty nimenomaan tilaan, Lehtinen kuvailee kokonaisuutta.

Tämän vuoden valmistuvien joukossa ovat oululaislähtöiset Niina Tervo (s. 1983) ja Emilia Niskasaari (s. 1981). Myös he ovat työstäneet installaatiotaidetta lähestyvät teokset. Molempien työskentelyssä voi havaita myös veiston vaikutusta.

Tervon ja Niskasaaren työnäytteet löytyvät Kuvataideakatemian lähellä sijaitsevasta Forum Box -galleriasta. Tervo on työstänyt tilaan veistosten sarjan, joka koostuu maanläheisistä materiaaleista, hiekasta ja juuttikankaasta.

Teoksen nimi, Savi lihana ja lootuksen kirottu mieli (2016) viittaa egyptiläiseen uskomukseen, jonka mukaan ihminen voitiin kirota lootukseen. Ihminen on palannut takaisin maaksi teoskokonaisuudessa, jossa lyyhistyneet ja kyyristyneet savihahmot ovat pysähtyneet kuin kesken liikkeen. Lootuksella on pitkä kulttuurihistoriallinen merkitys. Myös Odysseus kohtasi matkallaan kansan, joka vaipui narkoottiseen uneen nautittuaan lootuksen kukkaa.

Tervon orgaaniset hahmot herättävät mytologian eloon: on kuin olennot olisivat syntyneet tässä ja nyt: veistokset pisaroivat hiekkaisina möykkyinä pitkin galleriatilaa.

Ennen kuvataiteilijaksi ryhtymistä Tervo opiskeli biologiaa Oulun yliopistossa.

Maan muodot ja biologiasta tutut materiaalien rihmastot näkyvät selvinä vaikutteina Tervon luomien hahmojen muodoissa.

Maa ja sen symboliikka ovat läsnä myös Niskasaaren lopputyössä. Kivijalka (2016) on pala maata, johon on repeytynyt murtuma; railon päälle lankeaa kirkas valo. Teos herättää voimakkaita, lähes raamatullisia mielleyhtymiä avautuvan maan ja taivaan kohtaamisesta. Taiteilija itse kertoo teoksen kuvaavan uuden alkua.

– Halusin kuvata teoksella taitekohtaa, joka joskus tulee elämässä vastaan. Pinnan alla muhivat kivut ja asiat voi saada ulos, jos on valmis päästämään vanhan pois. Sen jälkeen pohjasta voi tulla taas vahvempi ja sen päälle voi olla hedelmällisempää rakentaa, Niskasaari kertoo teoksen teemoista.

Vaikka Niskasaaren ja Tervon kädenjäljessä on havaittavissa samankaltaista luonnon läsnäoloa ja erityisesti maan elementtien ja symboliikan hyödyntämistä, kummankaan työt eivät ole tiukan ohjelmallisia. Ne jättävät katsojalle tilaa tehdä omia tulkintoja.

Niskasaari ja Tervo työskentelevät molemmat nykyisin Helsingistä käsin. He tunnistavat kuitenkin työssään pohjoisen vaikutusta. Heille pohjoisuus tarkoittaa hiljaisuutta, asioiden hidasta kehkeytymistä ja oikean hetken tullen myös suorapuheisuutta.

Vasta valmistuneet kuvataiteilijat pitävät ammattiaan antoisana mutta haastavana.

– Tämä ei ole raha-ammatti, he toteavat kuin yhdestä suusta.

– Taiteilijana voin kehittää itseäni monipuolisesti, Tervo kertoo päätöksestään ryhtyä kuvataiteilijaksi.

– Taiteen avulla voi käsitellä monenlaisia asioita, yhteiskunnan epäkohtia tai erilaisia tunteita. Aiheena ei tarvitse kuitenkaan aina olla polttava tai vakava asia, teos voi pohtia kevyitäkin asioita, kuten iloa.

Artikkelin lähde Kaleva 20.05.2016.