Sääskitietäjä tutkii hyönteisiä eläkkeelläkin
Oululaisesta Juhani Itämiehestä tuli sääskiprofessori, jolta media kärtti joka kesä hyttysennustuksia. Yksi ennustus suututti lappilaiset, ja Itämies sai jopa tappouhkauksia.
Antti ErvastiOulu1990-luvulla Oulun yliopiston eläinmuseon intendentti Juhani Itämies oli henkilö, jolta kysyttiin kesän sääskiennusteet. Hän oli mieluinen haastateltava: Vastasi auliisti kaikille, jotka kysyivät. Vastaukset olivat paitsi kansaan meneviä, myös huumorintajuisia.
Huhtikuussa 2002 Itämies ilmoitti, että ennustukset loppuvat nyt. Syynä oli edellisen kesän ennusteista noussut kohu, joka pahimmillaan poiki Itämiehelle jopa tappouhkauksia.
Lapissa koettiin, että Itämiehen arvio sääskistä meni pieleen ja verotti Lapista turisteja sekä heidän tuomiaan matkailutuloja.
– Kyllä sieltä tuli viesti, että jos tämännäköinen äijä Lapissa näyttäytyy, hänet vietäisiin saunan taakse. En ottanut sitä kovin vakavasti, mutta täytyy sanoa että sen jälkeen ensimmäisellä Lapin-reissullamme pysähdyttyämme Ivalossa pikkuisen katsoin baarin väkeä, millä silmällä siellä meikäläistä katsotaan.
Kommentoinnista kieltäytyminen ei ollut ihan ehdotonta. Kalevan juttuarkistohaku löytää sääskiennustuksia vielä senkin jälkeen. Vasta Itämiehen eläkkeelle jäännin jälkeen maininnat hiipuvat.
– Onneksi sain niin erinomaisen seuraajan siihen hommaan, Reima Leinosen Kainuun ely-keskuksesta. Yliopistomaailma alkoi olla mullistusten ja säästöjen kourissa, ja oli helpottavaa päästä siitä ruljanssista, Itämies sanoo.
Hän muistelee alun perin ajautuneensa koko Suomen sääskiguruksi kuvaaja Ari Kettusen kanssa MTV 3:n uutisiin tekemänsä jutun takia parikymmentä vuotta sitten.
– Tehtiin Sanginjoen maastossa hyttysaiheinen loppukevennys. Sen jälkeen alkoi puhelin soida kaikkialta Suomesta. Siihen asti olin ollut vain paikallisen median asiantuntija.
Itämies otti Linnanmaan takaa kosteikkoalueelta toukkanäytteitä samalla menetelmällä joka vuosi.
– Siltä pohjalta arvioitiin, onko sääskiä tulossa enemmän vai vähemmän kuin edellisenä vuonna. Ei se ollut tieteellisesti kauhean vakavamielistä ennustamista, eivätkä sitä kaikki kollegat ihan ymmärtäneet, ja kritiikkiäkin alkoi tulla.
Mitä nyt kuuluu, Juhani Itämies?
– Nyt kuuluu todella hyvää. Saan tehdä hyönteishommaa omaan tahtiini. Ei ole byrokratiaa eikä kaikennäköisiä haastatteluja. Valtaosa ajasta menee edelleenkin hyönteisten parissa, hän sanoo.
Hyönteiset jaksavat kiinnostaa pitkän työuran jälkeen eläkepäivillä edelleen, koska ne ovat samalla harrastus ja intohimon kohde.
– Keräsin hyönteisiä pikkupojasta lähtien, ensin perhosia ja sitten kaikkia muita. Edelleen löytyy uusia lajeja esimerkiksi pikkuperhosissa, eikä monen lajin biologiasta tiedetä välttämättä mitään. Niiden asioiden selvittämisessä riittää haastetta. Kai tämä on vähän sellaista metsästäjämentaliteettia, Itämies pohtii.
Jäätyään eläkkeelle töistään yliopistolla Itämies on asustellut talvet Oulussa ja kesäajat Eurajoella Olkiluodossa.
– Asun ydinvoimalan vieressä. Siksi pollani säteilee vielä hyvin.
Vieläkö irtoaisi sääskiennuste meille pohjoissuomalaisille?
– Rapakoihin en ole siellä käydessäni ehtinyt katsoa. Sääkarttojen perusteella siellä on tullut vettä reilusti, eli hyttysen toukilla ovat riittävät elämisen perusedellytykset. Siitä voi jo vähän veikata.
Itämiehelle tuli pitkään haastattelupyyntöjä eläköitymisen jälkeenkin, mutta viime vuosina määrä on hiljentynyt
– Ihan yksittäisiä tapauksia voi enää tulla. On tullut joitakin sellaisia erikoiskysymyksiä, joihin Reimakaan ei ole ehkä osannut vastata. Hyvin vähän enää, hän toteaa.
Fakta
Oulun yliopistoon opiskelemaan biologiaa 1965.
Väitteli tohtoriksi vuonna 1983.
Työskenteli amanuenssina, sittemmin intendenttinä yliopiston eläinmuseolla.
Eläkkeelle virastaan vuonna 2008.
Tuli tunnetuksi valtakunnan sääskitietäjänä ja -ennustajana 1990-luvulla.
Julisti lopettavansa ennustamisen vuonna 2002.
Asuu talvet Oulussa ja kesäajat Eurajoella.
Perhe: puoliso Arja Itämies, kaksi Oulun seudulla asuvaa aikuista poikaa ja lastenlapsia.
Harrastaa hyönteisten lisäksi hiihtoa, pyöräilyä, kävelyä ja Kärppä-peleissä käyntiä.
Oulun eläinmuseon intendentti Juhani Itämies tuli tunnetuksi hyönteistutkimuksestaan, erityisesti sääskiasiantuntemuksestaan. – Sattuneesta syystämeikäläisen naama oli silloin ja on ehkä edelleenkin turhan helposti tunnistettavissa, hän sanoo. Kaleva uutisoi 17. huhtikuuta 2002, että Juhani Itämies lopettaa sääskiennustusten teon medialle. Sen jälkeenkin hän kuitenkin antoi lausuntoja pohjoissuomalaisille viestimille.
Monet konstit tepsivät sääskiä vastaan
Antti Ervasti– Turvaudun edelleen Offiin kylmän viileästi varsinkin illemmalla, kun hyttyset ovat pusikoissa kaikkein kiivaimmillaan. Se kuitenkin aina toimii enemmän tai vähemmän pitkän aikaa säästä riippuen. Lapissa on pakko joskus turvautua mehiläishoitajan päähineeseen.
Huitominen nostattaa ihmisessä lämpöä ja hikeä, joita kohti sääsket osaavat suunnistaa. Ilmavirta liikkuu ja lähettää hyttysille hajuviestejä.
– Huitomatta oleminen on hyvä keino, jos vain hermo pitää. Sen olen testannut itsekin, että maastossa hiljaa paikoillaan olo vähentää hyttysiä.
Kansan keskuudessa kulkeva yksi konsti on siedätys. Siinä annetaan sääskien imeä niin paljon kuin sielu sietää. Pian pitäisi käydä niin, että niitä ei enää kiinnosta.
– Pitää paikkansa, että ihmiselle kehittyy immunologiaa jonkin verran. On siinä varmasti psykologiaakin: kun muutaman kerran antaa mennä, sääskiin ei kiinnitä enää niin paljon huomiota. Itsekin olen kokeillut tätä viime vuosina.
Pihoilla jyrskyttävät erilaiset sääskientappolaitteet tappavat kyllä sääskiä Itämiehen arvion mukaan tehokkaasti.
– En ole nähnyt tieteellistä tutkimusta siitä, että ne todella vähentäisivät tuntuvasti sääskiä. Sellainen tutkimus olisi erittäin kallista toteuttaa, koska laitteetkin maksavat melkoisesti. Monta vuotta sitten kokeilin sellaista laitetta oman mökin pihalla, ja siihen kyllä tuli monta sataa hyttystä.
Artikkelin lähde Kaleva 29.05.2016.