Räppiä ilman genrerajoja
Anssi JunttoKeikka Qstockin Oulu-lavalla toissa kesänä oli ensimmäisiä kertoja, kun räppäävä oululaisartisti Joma alias Johannes Väisänen esiintyi ison bändin kanssa. Muutaman yhteisen keikan jälkeen Väisänen totesi touhun olevan enemmänkin tiimityöskentelyä ja rupesi kirjoittamaan kokoonpanon nimen muotoon Joma Orchestra.
Urasta musiikin parissa Väisänen alkoi haaveilla kolme vuotta sitten, kun Lähikaupan tyttö -musiikkivideo lähti leviämään YouTubessa kulovalkean tavoin. Se, että Väisänen oli iskenyt silmänsä lähikaupan kassaneitiin ja tehnyt tästä biisin, tuntui vetoavan. Näkyvyys avasi ovia ja poiki keikkoja.
– Huono puoli oli pitkä leima siihen tiettyyn biisiin, Väisänen toteaa.
– Enimmäkseen se kuitenkin kannatti. Se oli rehellinen juttu. Minun mielestä musaa ei pidä tehdä niin, että miettii, mitä muut miettivät.
Levy-yhtiöitä Väisänen ei pelkän YouTube-menestyksen myötä lähestynyt, sillä hän ei kokenut tuotteen olleen vielä valmis. Uunituore omakustannelevy Joma Orchestra on jo sen verran laadukas niin tuotannollisesti kuin sisällöllisestikin, että se kelpaa käyntikortiksi.
Väisänen on alusta saakka tuottanut ja toimittanut biisien rakennuspalikat, mutta Joma Orchestran muita jäseniä se ei ole haitannut.
– Tuntuu, että nyt meidän soundimme on livenäkin jotenkin erilainen, kun kaikki ovat hoksanneet, miten paljon Joma on tehnyt töitä ja nähnyt vaivaa tämän levyn eteen. Kaikki bändissä uskovat tähän juttuun, kosketinsoittaja Alisa Ojanen vakuuttaa.
– Joma on johtohahmo, mutta kyllä meillä kaikilla on paikkamme bändissä. Joma tavallaan ammentaa meiltä asioita siihen omaan juttuunsa.
– Kaikkien oma kädenjälki näkyy lopputulemassa tosi selkeästi. Jos joku olisi pois, sen kyllä huomaisi muutoksena, Väisänen nyökkäilee.
Joma Orchestran tavaramerkiksi ovat nousseet tyylilajista toiseen poukkoilevat sovitukset. Yksi kappale nojaa pitkään kitarasooloon, toinen raskaampaan kitarariffiin, kolmas konevetoiseen tanssimeininkiin, neljäs kipakkaan jazziin.
– Emme mieti, että olemme jonkun tietyn musiikkigenren edustaja. Jos on sellainen fiilis, että joku biisi vaatii heviriffin jyystämistä, niin sitten jyystetään. Jos taas on joku iloinen jollotus, joka vaatii jotain kantrijuttua, niin se tehdään, Väisänen selvittää.
Kutakuinkin ainoa musiikillinen linjaus on se, että kappaleiden on oltava edes jossain määrin tanssittavia.
– Vaikka välillä on heavy-jyystöä ja tempot ovat erilaisia, kaikissa pystyy vähintään nyökkäilemään sen musan tahtiin. Se on ehkä se punainen lanka.
Jos leikkisät genreviittaukset tuovat hymyn kuulijan huulille, tekstitkin hönkivät huumoria ja hyvää fiilistä. Sekaan toki mahtuu vaikkapa mielipide päivänpolttavista vihapuheista.
– Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta on ihan puhtaasti kannanotto, mutta sekin on tehty hyvässä hengessä. Tarkoitus ei ole hieroa sanomaa kenenkään naamaan, vaan saada kuulija ajattelemaan ja katsomaan maailmaa toisen silmin, Väisänen toteaa.
– Vaikka sanoma ei aina olekaan kantaaottava tai vakava, tekstit on tehty tosissaan. Kaikki sanat on mietitty tosi tarkkaan. Esimerkiksi Kaljaa, joka on maailman tyhmin biisi, siihenkin on nähty hirveästi vaivaa.
Fakta
Kokoonpano: Johannes Väisänen (laulu, räppi), Joonatan Väisänen (räppi), Aleksi Ylimäki (rummut), Arttu Kemppainen (perkussiot), Matias Ärrälä (basso), Jere Lilja (kitara), Juho Lapinlampi (kitara), Alisa Ojanen (koskettimet, taustalaulu), Giovanna La Mela (trumpetti), Vili Järvinen (alttosaksofoni) ja Joonas Naamanka (tenorisaksofoni).
Omakustannelevy Joma Orchestra julkaistiin
poikivan oikean levytyssopimuksen.
Artikkelin lähde Kaleva 04.05.2016.