Opetuksen ja suomalaisen kulttuurin asiantuntija
Yliopettaja, lehtori emerita Aili Maria Heikkinen syntyi Yli-Iissä 19.3.1924 ja kuoli Oulussa 14.5.2016.
Lapsuus Heikkisen kymmenlapsisessa perheessä saattoi olla niukkaa, mutta omavaraistaloudessa pärjättiin. Lapset tekivät maatalon töitä ja oppivat arvostamaan niitä. Vanhemmat kannustivat heitä opiskelemaan.
Kaiston koulu antoi alkueväät opintielle, isänmaalliseen ajatteluun ja yhteiskunnalliseen toimintaan. Heikkinen sai liittyä pikkulottiin ennen sotia, ja hän oppi toimimaan kriisien varalta, avustamaan suojeluskuntaa, evakkojakin. Talvisodassa hän oli ilmavartiossa Yli-Iin kirkontornissa. Jatkosota koetteli perhettä: kaksi poikaa kuoli. Sotien veteraanit ja entiset lotat olivat Heikkiselle halki elämän kuin veljiä ja siskoja. Sodan aikaisista ansioistaan Heikkinen sai muistomitaleita.
Opetustyö kiinnosti monilahjakasta Heikkistä pienestä pitäen. Sotien jälkeen hän oli opettajana Inarissa ja Rovaniemen maalaiskunnassa. Valmistuttuaan kansakoulun opettajaksi Tornion seminaarista vuonna 1951 hän sai opettajapestin Yli-Iin Tannilan koulussa. Sen jälkeen alkoivat työvuodet Oulun kaupungissa.
Kun Oulun opettajakorkeakoulu aloitti toimintansa, tarvittiin harjoitteluluokkia. Heikkinenkin pääsi silloin ohjaamaan opetusharjoittelua. Myöhemmin hän siirtyi Kasarmintielle rakennetun opettajanvalmistuslaitoksen harjoituskouluun.
Heikkinen jäi eläkkeelle Oulun yliopiston harjoittelukoulun luokanlehtorin virasta vuonna 1987. Hän opetti päätoimensa ohella opettajankoulutuslaitoksessa suullista esitystaitoa, nukketeatteria sekä alkuopetuksen didaktiikkaa, Lassinkallion yhteiskoulussa musiikkia sekä lastentarhaopettajaopistossa musiikkia ja alkuopetusta.
Lisäksi hän piti erilaisia kursseja kesäyliopistoissa, työväen- ja kansalaisopistoissa.
Aili Heikkinen kehitti itseään jatkuvasti suorittaen lukuisia yliopistollisia arvosanoja ja kursseja monissa oppilaitoksissa.
Musiikki ja etenkin laulaminen, diplomilaulajattaren omat konsertit, sanataide lausunta- ja runopiirin esityksineen, opettavaiset sadut ja kansanperinne, nukketeatteri, kuvataide, käsityöt sekä liikunta olivat hänelle rakkaita.
Hänen luovuudestaan ja taidoistaan pääsi nauttimaan erilaisissa juhlissa.
Heikkinen oli innovatiivinen persoona osallistuessaan koulun ja opettajankoulutuksen uudistus- ja kehittämistoimintaan. Professoreiden Aatto Kaljunen ja O.K. Kyöstiö ohjeistamana hän kehitti kokonaisoppimisen mallia, alkuopetusta, yhdysluokkaopetusta sekä taito- ja taideaineiden opetusta. Myöhemmin hän osallistui ympäristöopin oppikirjasarjan tekoon.
Taitavalta kirjoittajalta ilmestyi omiakin kirjoja ja lehtiartikkeleita.
Heikkisellä oli paljon järjestötoimintaa ja luottamustehtäviä: seurakunta, Sotilaskotiyhdistys, Soroptimistit, Merikoskikerho, Teatterinaiset, Teatterilautakunta, Oulun Seudun Lausujat, Kalevalaiset naiset sekä Pohjois-Pohjanmaan Kokoomus. Hän oli Oulu-seuran kunniajäsen.
Synnyinseutuaan, -kotiaan ja torppaansa Yli-Iissä Aili Heikkinen vaali pieteetillä. Moni idea sai alkunsa siellä. Hän kannusti sukulaisiaan ja kanssaeläjiään monin tavoin.
Entisen oppilaan mielestä Heikkinen antoi oikean elämänasenteen. Hän koulutti elämää, ei vain koulua varten: ”Non scholae sed vitae..”
Anja Lindh
Artikkelin lähde Kaleva 22.05.2016.