Masennus-kokemuksesta syntyi romaani

Katri Rauanjoen muistiinpanot tuntemuksista masennuksen
ytimessä rikastuivat tarinaksi ruuhkavuosien keskellä elävästä opettajasta, pärjääjästä, joka uupui.

Päivi Alasuutari, teksti
Jarmo Kontiainen, kuvat

Katri Rauanjoki avaa kotinsa oven oululaisella omakotialueella. Istahdamme olohuoneeseen, jota hallitsee punainen sohva, kirjahylly ja kakluuni. Houkutteleva paikka vetää vilttiä päälle, lukea kirjaa ja torkahtaa päiväunille.

Rauanjoen tuoreessa romaanissa Jonain päivänä herään päähenkilö Kerttu, perheenäiti ja opettaja, vajoaa sohvan pohjalle, mutta loputon väsymys ei vain väisty. Reipas ja tunnollinen nainen oli sairastunut masennukseen.

Katri Rauanjoella ja romaanin päähenkilöllä Kertulla on paljon yhteistä. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana työskentelevä Rauanjoki sairastui keskivaikeaan masennukseen syksyllä 2008. Nyt vuosia myöhemmin, psykoterapian läpikäyneenä, hän pitää tunnollisuuttaan ja vaativuuttaan itseään kohtaan yhtenä suurena syynä sairastumiseensa.

Vaikka päähenkilö Kertussa on paljon Katria, romaani ei silti kerro kirjailijasta itsestään. Rauanjoki korostaa, että juoni, se mitä romaanin perheessä tapahtuu ja on tapahtunut, on keksittyä. Romaanissa oleva seksuaalisen häirinnän kuvaus perustuu Rauanjoen omiin kokemuksiin, mutta se ei liity hänen nykyiseen työpaikkaansa, eikä tapahtuma ollut juuri sellainen kuin romaanissa kuvattu.

– Romaanin masennuskokemukset ovat aitoja. Terapiakeskustelut eivät ole aitoja, mutta olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman todenmukaista siitä, miten psykoterapiassa avataan jotain tilannetta. Sitten siellä on hirveästi aitoja tunteita, hän sanoo.

Pistäydymme omakotitalon yläkerrassa kirjailijan työhuoneessa. Rauanjoki näyttää pientä punamustavalkoista muistikirjaa. Tähän hän kirjoitti tuntemuksiaan masennuksen aikana. Näistä muistiinpanoista romaanin kirjoitusprosessi sai alkunsa.

Katri Rauanjoen ensimmäinen romaani Muuri ilmestyi neljä vuotta sitten. Sitä edelsi pitkäjänteinen kirjoitusharrastus.

– 2004 menin ensimmäistä kertaa Päätalo-instituutin kurssille. Oikeastaan siitä lähtien olen suhtautunut enemmän tai vähemmän tavoitteellisesti kirjoittamiseen.

Muuri ja Jonain päivänä herään ovat syntyneet osittain limittäin. Kun Rauanjoki hioi Muuria julkaisukuntoon, hän kirjoitti myös Kertun selviytymistarinaa. Masennuksen keskellä pieneen muistikirjaan tallennetut raa’at omien tuntojen kuvaukset vaativat tarinaa ja jatkokäsittelyä.

– Aihe valitsi itse itsensä. Esikoiskirjan ilmestymisen jälkeen oli aika itsestään selvää, että lähden työstämään tätä seuraavaksi romaaniksi.

Esikoisromaani on tyyliltään maagis-realistinen ja tällä hetkellä Rauanjoella on käsikirjoitusvaiheessa fantastista realismia edustava tarina.

– Jonain keväänä herään -romaanissa aihe toi sen tiukan realismin. Maaginen realismi ja fantastinen realismi ovat aina olleet minun lempilajejani lukea. Toisaalta tykkään tehdä yhteiskunnallisia kirjoja. Pyrin siihen, että mukana on jonkinlainen yhteiskunnallinen vivahde, oli kirja tyylisuunnaltaan minkä laatuinen tahansa.

Rauanjoki pitää masennusta ja mielenterveysongelmia teemana, josta pitäisi puhua enemmän.

– Vielä nykyaikanakin se on jonkinlainen tabu. Kukaan ei piilottele sitä, jos käsi on poikki, eikä voi mennä töihin. Masennusta voidaan jopa hävetä, sitä, että on mielenterveyden ongelmien takia sairaslomalla.

Rauanjoelle itselleen masennuksesta kertominen ei ole ollut vaikeaa. Vaikeinta hänelle oli tunnustaa itselle, ettei jaksa, että on levättävä ja tehtävä asialle jotain.

Ajatus aiheen tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta on vahvistunut kirjan ilmestymisen tuoman julkisuuden myötä.

– Tuntuu, että minusta tehtyjä haastatteluja on jaettu ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Olen saanut myös henkilökohtaista palautetta, esimerkiksi yhteydenottoja ihmisiltä tuttavapiiristä, että hekin ovat kokeneet masennuksen. Ne ovat olleet tosi lämpimiä kohtaamisia: olemme nyt jakaneet tämänkin asian.

Tapaamme Rauanjoen hänen viimeisenä vuorotteluvapaapäivänään. Toukokuun alusta hän palasi taas töihin.

Lukuun ottamatta kahdessa jaksossa pidettyä vuorotteluvapaata, neljä kuukautta tänä vuonna ja kahdeksan kuukautta edellisenä talvena, Rauanjoki on kirjoittanut opettajan työn ohessa. Kirjoitusaikaa on otettu lähinnä lomista ja viikonlopuista. Mukana kulkee aina pieni muistikirja, johon voi kirjoittaa kohtauksen tai idean ylös, jos istuu vaikka bussissa tai junassa.

– Tämä on ollut ihanaa, isoa poikkeusta, että olen voinut kirjoittaa päätoimisesti.

Rauanjoki sanoo, että opettaminen on henkisesti niin vaativaa, ettei kirjoittamismoodiin oikein pääse työpäivän päälle. Varsinkin, kun hän äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana on työssään koko ajan tekemisissä tekstien kanssa.

Silti hän sanoo palaavansa taas mielellään takaisin töihin.

– Vaikka kirjoittamista olisikin kiva jatkaa, kun se kulkee nyt hyvin, sosiaalisena ihmisenä kontaktit muihin ihmisiin ovat minulle työssä tärkeää. Kotona kirjoittaminen on aika yksinäistä puuhaa.

Mieluisin vaihtoehto kirjailija Katri Rauanjoelle on, että hän pääsisi aina välillä opettajan työstä vapaalle kirjoittaakseen kunnolla.

fakta