Teatteriesitys
Vuosi sitten henkiinherätetyn Haukiputaan Työväen Näyttämön ensimmäinen näytelmä on 1960-luvun paikallismaisemiin sijoittuva musiikkikomedia
Rauma-Repolan toimiston vaaleaverikkö, Marleena Meri (Kaija Isojämsä), on sahan miesten unelma. Yllättäen Marleena löytää sielunkumppaninsa paikkakunnalle muuttavasta diplomi-insinööristä (Juha Pörhölä). Työläisnaisen ja porvarismiehen suhde herättää hämmennystä ja paheksuntaa kyläyhteisössä.
Näytelmässä vuorottelevat sahan ihmissuhteita ruotivat kohtauk-set, tarttuvat musiikkinumerot ja filosofisointiin tähtäävät istunnot. Joukkokohtauksia on paljon.
Koko parikymmenhenkinen työryhmä pääsee näyttämölle esittelemään elämää 60-luvun Puttaalla, jossa sahateollisuus ja työväenaate kukoistavat.
Epäselväksi jää, mistä näytelmässä todella on kyse.
Rakkaustarinan sekä porvarien ja työläisten välisten aate-erojen lisäksi esiin nousee kotiseuturakkaus. Näitä teemoja sivutaan repliikein ja lauluin, mutta käsittely jää kaikkien osalta vajaaksi. Mikään ei nouse kantavaksi ja kokoavaksi teemaksi.
Väliajan jälkeen pakka hajoaa käsiin. Juonen sujuva eteenpäin kuljettaminen unohtuu ja jo kuultuja musiikkinumeroita toistetaan tarpeettomasti. Kokonaisuus on jäsentymätön. Teoksesta uupuu viimeistely niin dramaturgiassa kuin toteutuksessa.
Vaikka siirtymät kaipaavat ryhtiä ja artikulaatio selkeyttä, innon puutteesta laulutaitoista työryhmää ei voi syyttää. Iloa ja nautintoa yhteisestä tekemisestä ja ylpeyttä omasta kotiseudusta voi aistia jokaisesta esiintyjästä.
Toimiston tytöt ja sahan työmiehet vastaavat näytelmän mukaansatempaavimmista musiikkinumeroista. Sahan miehet (Tuomas Orava, Hannu Kärsämä, Tapani Kauppi ja Raimo Suorsa) svengaavat letkeästi viisihenkisen bändin säestyksellä. Työryhmästä mieleen jäävät myös amoriineinakin laulaneet kaunisääniset Paula Harju ja Kaisla Huovinen.
Hersyvän parivaljakon muodostavat pikkutuhmia puhuvat Tuuppatapuli (Eija Kumpulainen) ja Sortosuntio (Tuula Taskinen). Kumpulainen ja Taskinen ovat jälleen päätyneet paidaksi ja pepuksi toisilleen näyttämöllä ja osoittavat hallitsevansa tämän tyyppisen ilmaisun.
Martinniemen Marilyn on puutteistaan huolimatta herttainen osoitus yhteisöstä kumpuavasta voimasta. Toivottavasti Heiton talolla harrastajateatteri ja musiikki saavat jatkossakin sijaa.
Artikkelin lähde Kaleva 09.05.2016.