Kissa vieköön!
Oululainen Doggone Trio viihtyy
Elviksen juurilla rockabilly-musiikissa.
Pia Kaitasuo teksti // Jukka-Pekka Moilanen kuva
– Minulla ja Alexilla oli pitkään ollut haave rummuttomasta triosta. Että voisiko sitä rokkia soittaa ilman rumpuja, niin että se on siis uskottavaa, Lindroos selittää trion syntyä tammikuussa 2013.
Hän ja Pekkala tunsivat toistensa tavat Grady Companysta, Hämäläisen taustalla on muun muassa Bluesharps.
– Pääsin kuulemma mukaan, koska minulla on pakettiauto, Hämäläinen toteaa. Kaverit nauravat makeasti kommentille.
Tosiasiahan on, että trio keikkailee kätevämmin kuin suurempi bändi, olkoonkin että Hämäläisen kontrabassolle on löydyttävä hyvinkin miehenmentävä sija.
Trio soittaa rockabillya, tosin roots ja countrykin mainitaan. Mistä siinä on kyse?
– Elviksen musiikki oli sekoitus hillbillya, rockia, bluesia ja jazzia, swingiä. Rockabilly taas on alunperin tarkoittanut tyyppiä, kaupunkilaista hillbillya, joka taas oli maalaisjuntti, Pekkala valistaa.
Rockabilly oli siis aikansa hipsteri?
– Rockabilly oli aikansa punkkia. 1950-luvun valkoinen musiikki oli isoja orkestereita ja tuotantoja. Rockabilly oli vastalause sille, eräänlaista pelkistämistä, Lindroos kommentoi.
Pekkala sai luokkakaveriltaan 11-vuotissynttärilahjaksi Elviksen kasetin. Kuningas oli pian saanut uuden alamaisen.
Ihan kaikki kaudet mestarin uran vaiheilta eivät kuitenkaan tulleet niellyiksi.
– Annan armon vuoteen 1958 asti, kun Elvis meni armeijaan. Martti ei edes sinne, Pekkala paljastaa.
Vuonna 1953 ensimmäiset äänitteensä tehneen Elviksen repertoaari pysyy Doggonella siis tiiviinä.
Siksipä melkoisen päivälleen 60 vuotta sitten ilmestynyt Elviksen RCA-kauden avaava ensimmäinen pitkäsoitto alkaa olla Lindroosille rajatapaus.
Sen sijaan pelkkä Las Vegas -Elviksen ottaminen puheeksi puistattaa koko kolmikkoa.
Missä Elviksen merkitys sitten on, mies kun ei juurikaan luonut uutta musiikkia?
– Elvis oli aivan loistava laulaja ja tulkitsija. Sitä en kiistä. Kun Elvis myytiin RCA:lle, hänet lyötiin muottiin, tuotteistettiin. Elviksestä leikattiin särmä, Lindroos selittää.
– Poikanenhan se Elvis oli aloittaessaan, mutta oli esittämässään musiikissa radikaali, ”musta mies”, Pekkala puntaroi.
Keulakuvaksi Elviksestä on silti ollut. ”Portti rockiin” kuten Lindroos määrittelee.
– Mehän ollaan Martin kanssa ihan naurettavia, kun pukeudumme samalla tavoin kuin 17-vuotiaina: käärityt farkunlahkeet ja nahkatakki, Pekkala nauraa.
– Elvishän oli meidän Kennedy, hän vakavoituu.
– Kun edelliseltä sukupolvelta kysytään, missä he olivat, kun Kennedy ammuttiin, me kysymme missä olit kun kuulit Elviksen kuolemasta.
– Minulle Elvis on enemmän yksi muiden joukossa, asteen verran nuorempaa polvea edustava Hämäläinen sanoo. Hänen tiensä näille juurille kulki päinvastaisessa järjestyksessä.
– Alakouluiässä Kemin seudulla oli kova psychobillybuumi. Menin siitä taaksepäin aina jazziin, bluesiin ja countryyn. Semmoiset bändit jäivät soimaan, joissa oli kontrabasso.
Hämäläinen opetteli kitaransoiton 18-vuotiaana ja tilasi pian läskibasson. Sille ja soittajalleen on riittänyt roots-rintamalla kysyntää.
Ihan täyteen mittaansa 50-luku-kiinnostusta ei Doggonessa ole viety, että kotikeittiö olisi diner-tyylinen tai että rouva pinup-puvussaan.
– Me ei olla puritaaneja asian suhteen. Toki sitä arvostaa yksityiskohtiin asti vietyä tyyliä, muttemme pyri siihen, Lindroos huomauttaa.
– Kun tullaan keikalle, silloin pukeudutaan, Hämäläinen toteaa yleisöstä. Ja siinäkään ei ole eri heimoja, jotka kiistelisivät, kuten joskus aikoinaan.
Mistä nuoremmat ovat Elviksen ja 50-luvun estetiikan löytäneet?
Musiikki vie mukanaan, Hämäläinen arvelee.
– Rockabillya on helppo kuunnella, vaikkei kuuntelisi yleensä. Doggonen ideana on välittää sen ilo ja hauskuus yleisölle.
Kiertueita tekevät Elvis-imitaattorit eivät kolmikkoa innosta.
– Miksei kukaan markkeeraa sitä 19-vuotiasta Elvistä? Miksi se on aina se röyhelö-Elvis? Pekkala tuohtuu.
Siksi Doggone trio pysytteleekin Presleyn juurten tuntumassa. Tästä ilosta pääsee osalliseksi sunnuntaina American Cars Showssa, jossa trio soittaa kolme settiä.
Katso video.
Fakta
Niihin liittyvä populaarikulttuuri on myös näyttävästi edustettuna. Päälavalla musisoivat lauantaina Benson Boogie Band ja Messed Up Trio, baarin puolella lauantaina Rockabullies ja sunnuntaina Doggone Trio.
Tapahtuma on suunnattu koko perheelle, tarjolla on muun muassa tenavaparkki, mutta lauantaina kello 19 jälkeen ohjelma, mm. burleskiesitys, on vain aikuisille.
Osa perinteistä showta ovat tällä kertaa Miss Retro Pinup Finland 2016 -kilpailun osanottajat.
American Car Shown yhteistyökumppanina on Oulun International Tattoo Festival, jossa lajin taitajat ottavat mittaa toisistaan useamma eri sarjassa.
– Oleellisinta meille on,että soittamisen ilo ja hauskuus välittyvät yleisölle”, läskibassoa Doggone
Triossa näppäilevä Alex
Hämäläinen (vas.) toteaa.
Jyrki Pekkala ja Martti Lindroos ovat yhtyeen kitaristit.
Laulu taituu koko kolmikolta.
Artikkelin lähde Kaleva 05.05.2016.