Killan äänitorvi kajahtaa
Suomen kielen opiskelijoiden kiltalehti Sumanismi on esimerkki muustakin kuin haalaribileistä.
Sumanismin entinen päätoimittaja Lauri Siniluoto muistelee, mitä toimittaminen hänelle tarkoitti. – Tavoitteenani oli, ettei Sumanismi olisi ainejärjestösisäpiirin julkaisu vaan että se houkuttelisi kaikenlaisia kirjoittajia ja lukijoita sekä herättäisi ajatuksia ja keskustelua. Avoimella linjalla saimme lehteen sisältöä toimituksen ja jopa ainejärjestön aktiivisiiven ulkopuolelta, Siniluoto sanoo.
Päätoimittajien työpanos on suuri. Lehden parissa kuluu melkoinen osa vapaa-ajasta.
– Kaikki tämä vääntö kuitenkin palkittiin aina siinä vaiheessa, kun uusi lehti ilmestyi painotuoreena käteen, Siniluoto kertoo.
Sumanismi erottuu muista ainejärjestölehdistä esimerkiksi ulkonäkönsä puolesta. Suurin osa viimeisimmistä Sumanismin kansista on kansikuvataiteilija Olli-Juhani Pirin käsialaa. Valokuvaamisen lisäksi hän on toiminut sekä lehden graafikkona että toimittajana.
– Kannen tekeminen on työmaa. Suunnittelun lisäksi siihen liittyy valokuvaamista, valokuvien käsittelyä sekä itse kannen luominen useista valokuvista ja elementeistä.
Piri uskoo jokaisen Sumanismin parissa vietetyn tunnin olleen vaivan arvoinen.
– Sumanismista on todellakin ollut hyötyä tulevaisuutta varten. Minulla on konkreettisia painettuja työnäytteitä, lisää kokemusta valokuvaustöistä ja grafiikasta sekä äärimmäisen tärkeitä uusia ystäviä ja kontakteja.
Olli-Juhani Pirin kädenjälki on helposti tunnistettavissa. Hänen mielestään on äärimmäisen tärkeää, että ainejärjestölehteä tehtäessä jokainen tekijä antaa oman mielenmaisemansa näkyä ja kuulua.
– Minua inspiroi outous ja jostain syystä yleensä synkkyys. Lehtemme ei syrji, vaan sallii ja kunnioittaa. Sumanismiin luotu materiaali voi olla tulevaisuuden kaivattu käyntikortti.
Suomen kielen professori Harri Mantila kuuluu Sumanismin lukijakuntaan. Hän pitää ainejärjestölehden tekemistä erittäin tärkeänä. – Kyllä kiltalehti pitää olla, sehän on perinne. Se on killan äänitorvi ja identiteetin keskeisin ilmaus, kanava sille kaikelle, mitä fennistit tekevät ja ajattelevat.
Mantilan mielestä Sumanismi on todella korkeatasoinen lehti etenkin muihin ainejärjestölehtiin verrattuna.
– Opettajakunnan keskuudessa olemme huomanneet, että Sumanismin ulkonäköön panostetaan todella paljon. Se on kehittynyt koko ajan. On ollut hienoa nähdä kehitys jo 1970-luvulta saakka.
Mantilan mukaan Sumanismilla on iso merkitys myös opettajakunnalle.
– Näemme sitä kautta, mitä nykynuoret ajattelevat, millä tavalla he ajattelevat ja mitä he pitävät tärkeänä, kun emmehän me sitä tietäisi muuten. Luemme Sumanismia hirvittävän tarkasti.
Fakta
Toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen.
Ilmestyy neljästi vuodessa.
Vappunumero kulkee nimellä
Simanismi.
Aiheiksi on päätynyt jopa uskontoon, päihteisiin ja seksuaalisuuteen liittyviä tabuja.
Tavoitteena on aina kriittinen ja tarvittaessa myös satirisoiva näkökulma.
Sumanismia on toimitettu jo 1970-luvulta lähtien. Silloin lehden nimi oli Saimi.
Lehti julkaistaan sekä painettuna että sähköisenä versiona.
Sumanismin toimituskunta 2016: Salli Kärkkäinen (pääkuvassa takarivissä vasemmalla), Lauri Siniluoto, Meeri Kivikallio, Joonatan Salminen ja Katariina Mäkelä sekä Maiju Rantama (pääkuvassa eturivissä vasemmalla), Sonja Liukkonen, Anna-Sofia Konttaniemi ja Teijo Kemppainen.
Sumanisti-lehden toimituskuntaan kuuluu suomen kielen opiskelijoita, jotka tekevät neljä kertaa vuodessa kriittisen tai jopa satirisoivan lehden. Suomen kielen professori Harri Mantila on pannut merkille, että Sumanismi on korkeatasoinen lehti muihinainejärjestölehtiin verrattuna. Suurin osa viimeisimmistä Sumanismin kansista on kansikuvataiteilija Olli-Juhani Pirin käsialaa.
Valokuvaamisen lisäksi hän toimii sekä lehden graafikkona että toimittajana. Kiltalehti yhdistää opiskelijoita. Sumanismin toimituspalaverissa olivat mukana Joonatan Salminen
(vasemmalla), Salli Kärkkäinen ja Sonja Liukkonen sekä Lauri Siniluoto, Meeri Kivikallio ja Katariina Mäkelä.
Artikkelin lähde Kaleva 30.05.2016.