Katedraalin kaikua

Sofia Magdalena -kamarikuoro hakee haasteita tietäen
työteliään musiikin tekemisen palkitsevan. Näin kuvailee
kuoronjohtaja Taru Pisto laulajajoukkoaan.

Tänään sunnuntaina Sofia Magdalena laulaa Tuomiokirkossa. Sekä päivällä että paikalla on kuorolle aivan erityinen merkitys.

Pia Kaitasuo tekstit // Jukka Leinonen kuva

Tämä sunnuntai, helluntai, on juhlan hetki: Sofia Magdalena -kamarikuoro virittää Tuomiokirkossa laulunsa neljännesvuosisataisen toimintansa kunniaksi.

– Päivä on sopivasti myös Sofian-nimipäivä, mutta myös kristillisen kirkon syntymäpäivä, kuoronjohtaja Taru Pisto toteaa.

Kuoro aloitti Oulun tuomiokirkkoseurakunnan lauluyhtyeenä 1991, jolloin Kirsti Karhumaa, Aila Knihtilä, Markku Liukkonen ja Aki Uusitalo ryhtyivät toteuttamaan kvartetille soveltuvaa sakraaliohjelmistoa.

Nimensä nelikko otti katedraalilta, sillä Oulun tuomiokirkkohan on nimetty vuonna 1777 Sofia Magdalenan kirkoksi kuningas Kustaa III puolison mukaan.

Pian oli kuitenkin aika laajeta kamarikuoroksi. Sofia Magdalenan laulajisto on käsittänyt keskimäärin reilun tusinan verran laulajia laulukausittain. Mukana on ollut niin musiikin ammattilaisia kuin ns. pitkän linjan harrastajiakin.

– Laulajistossa on nyt neljä sopraanoa, neljä alttoa, kolme tenoria ja kolme bassoa.

Sofia Magdalena toimii nyttemmin itsenäisenä, mutta on tällä hetkellä käytännössä osa Kempeleen seurakunnan musiikkitoimintaa.

– Minulla oli edellisessä toimessani Oulunsalon kanttorina kuin nyt Kempeleessä, jossa olen työskennellyt elokuun alusta, sopimus työnantajan kanssa siitä, että saan johtaa Sofia Magdalenaa osana työtä.

Tuomiokirkkoon kuorolla on edelleen tiivis ja lämmin suhde. Seurakunta tarjoaa tilat harjoittelulle ja saa vastalahjaksi kamarikuoromusiikkia muutaman kerran vuodessa.

Pisto aloitti uransa Sofia Magdalenan kanssa solahtamalla laulajarivistöön. Vuoden kuluttua kuoronjohtajan paikan vapautuminen tuli tiedoksi.

– Kuorolaisten toive oli, että ryhtyisin jatkamaan työssä.

Luottamuksen pohjalle oli hyvä lähteä rakentamaan tulevaa.

Piston johdettavana on tällä hetkellä kaksi muuta kuoroa Kempeleen seurakunnassa. Laulajana hän on kahdessa: Suomen kanttorikuorossa ja Oulun hiippakunnan projektikuorossa.

– Johtamisen vastapainoksi on päästävä laulamaan myös itse!

Sofia Magdalenassa toteutuu Piston mukaan pikkuhiljaa uudistumisen ihanne.

– Sillä on kiinteä kokoonpano eli kuoroon tulee uusi laulaja vain jos joku entisistä luopuu.

Laulajisto kaipaa haasteita, ja niitä Pisto pyrkii tarjoamaan.

– He odottavat ohjelmiston tuovan jotain uutta ja he vastaavat annettuun haasteeseen positiivisella työn tekemisen otteella.

Kuoron koko tuo omat realiteettinsa.

– Kokonsa puolesta Sofia Magdalena on siinä rajalla, onko se kamarikuoro vai lauluyhtye. Toivon että saisimme parhaat puolet molemmista!

Kamarikuoromaisuus merkitsee yhtenäisyyttä ilmaisussa, lauluyhtyeen kaltaisuus voi asettaa yksittäisen laulajan vaativien tilanteiden eteen.

– On uskallettava heittäytyä ja antaa itsestään enemmän. Persoonat saavat myös tarvittaessa erottua, sillä jokaisen äänen erityispiirteille löytyy tehtävää.

Osana tätä Pisto onkin pyrkinyt hakemaan solistit kuoron riveistä, rohkaista kutakin yksilönä.

Taru Piston lähitulevaisuuden haaveissa, osana syksyllä alkavaa reformaation 500-vuotisjuhlan viettoa, olisi toteuttaa Bachin motetti Singet dem Herrn ein neues Lied.

– Se on kirjoitettu kahdelle kuorolle, joten tarvitsimme sen esittämistä varten yhden tenorin ja basson lisää.

Toiveen ääneen lausumisen sanotaan mahdollistavan sen toteutumisen. Jäämme odottamaan syksyyn.

Fakta