Kaapista avoimuuden aikaan
30 vuotta sitten perustettu Oulun Seta ry on kulkenut 1980-luvun sulkeutuneisuudesta nykypäivän monipuolisuuteen.
Mukaan on tullut uusia painopisteitä, kuten vanhusten ja transsukupuolisten tuki. Translain muuttaminen on valtakunnallisen Setan tärkeä tavoite.
Jarno MällinenOulu– Vuonna 1999 tv-ohjelmiin ilmestyi yhtäkkiä lesboja ja homoja, kun kehotuskielto poistui laista. Silloin tuntui, että nyt on otettu iso askel, muistelee Oulun Seta ry:n koulutusvastaava Martu Väisänen.
– 90-luvun puoliväli oli Oulussakin vapautumisen aikaa, täydentää taloudenhoitaja Timo Sandman.
Väisänen ja Sandman ovat Seta-veteraaneja 20 vuoden kokemuksella. Molemmilla on mukavia muistoja Oulun ensimmäisestä Pride-juhlasta (tuolloin ”Vaparit” eli Vapautuspäivät) kesältä 1997.
Oulun Seta oli toisella kymmenennellään. Keväällä 1982 perustetusta Oulun Pulssi ry:stä tuli Seta ry:n jäsenjärjestö vuonna 1986.
Tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Arkistoissa on aukko, koska erään jäsenen kuoltua sukulaiset polttivat kaikki löytyneet Oulun Setan asiakirjat.
– 80-luvulla oltiin kaapissa. Yhdistyksessä esiinnyttiin lähinnä etunimillä, Sandman kertoo. Siksi alkuaikojen aktiivejakaan ei tahdo löytyä haastateltaviksi.
Väisänen muistaa lapsuudestaan aikuisten maininnat ravintola Zivagosta paikkana, jossa käyvät ”sellaiset ihmiset”.
– Homoudesta ei edes puhuttu.
Nyky-Oulussa jotkut pohtivat yhä, voivatko he olla avoimesti mitä ovat. Etelässä sellaiseen törmää harvemmin, Helsingissä asunut Helmi Korhonen vertaa.
Varsinaisesti takapajuisena kolmikko ei Oulua pidä. Viimeisin aggressiopiikki ilmeni vuoden 2012 North Priden yhteydessä tehdyn kaasusumutiniskun aikoihin.
Väisänen kehuu koulutuksissa tapaamiaan nuoria: homo/hetero-jako alkaa olla yhdentekevä.
Alkuaikoina Oulun Setan toiminta painottui tapaamisiin: kaapissaolo loi tarpeen kontakteille.
– Ja ennen nettiä puhelinpäivystys oli tosi tärkeä, Sandman sanoo. Valtaosa 80-luvun aids-pelosta lankesi kuitenkin 1986 perustetulle Aids-tukikeskukselle.
Oulun ensimmäinen homobaari, lyhytikäinen San Francisco, ilmaantui tuomiokirkon liepeille 1994. Nytkin yhdistys on pysyvän biletilan tarpeessa.
Vapareilla 1997 miehet ja naiset jakautuivat vielä omiksi porukoikseen. Oma ryhmä merkitsi turvaa.
Sittemmin jako on hälventynyt ja toiminta laajentunut: on kulttuuria, koulutusta, vertaisryhmiä. Esiin ovat nousseet vanhustyö ja transsukupuolisten asia.
– Mukana on jo monia, jotka eivät määrittele itseään mieheksi tai naiseksi. Transihmisten oikeudet ovat 20 vuotta homoista jäljessä, Väisänen sanoo.
Valtakunnallisen Setan tavoitteena on translain uudistaminen. Suomessa juridisen sukupuolen korjaaminen ja henkilötunnuksen muuttaminen edellyttää todistusta lisääntymiskyvyttömyydestä.
Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo toteaa, ettei miltään muulta ihmisryhmältä vaadita toimenpiteitä, joilla pyritään estämään biologinen vanhemmuus.
– Ruotsin translaki ei enää edellytä lisääntymiskyvyttömyyttä. Siellä hallitus päätti ehdottaa korvauksia ihmisille, jotka joutuivat pakkosterilisoinnin uhreiksi vanhan lain aikaan, Tarjamo sanoo.
”Seta jaksaa ajaa parisuhteiden tasa-arvoa”, otsikoi Kaleva vuonna 1997. ”Eduskunta ei aio virallistaa homojen ja lesbojen yhteiselämää.”
Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee voimaan ensi vuonna.
– Yhteiskunta on muuttunut. Aina kun lähden kertausharjoituksiin, maalaan maastokuviokynnet, Sandman toteaa.
Fakta
2011 nimi lyheni Seta ry:ksi.
24 jäsenjärjestöä. Uusin on Meri-Lapin Seta. Toiminta Raahessa ja Kajaanissa on alkamassa Oulun Setan avulla.
Seta keskittyy ihmisoikeustyöhön, koulutukseen ja tukeen. Tapahtumista vastaavat jäsenjärjestöt. Oulun seuraava Pride-tapahtuma on 2018.
– Kun menin ekan kerran Oulun Setan toimistoon 90-luvun puolivälissä, jännitti hirveästi, Martu Väisänen (oik.) muistaa. Hän, Helmi Korhonen ja Timo Sandman ovat yhdistyksen aktiivijäseniä.Pakolaiset hakevat turvaa myös Setasta
Jarno MällinenSetaan ja jäsenjärjestöille tulee turvapaikanhakijoiden yhteydenottoja viikoittain, kertoo järjestön pääsihteeri Kerttu Tarjamo.Taustalla on kaltoinkohtelu, vaino tai näiden pelko kotimaassa tai vastaanottokeskuksessa.
– Kotimaassa takana voi olla suku, lähiyhteisö tai lainsäädäntö. Ja samalla tavalla kuin vähemmistöjä syrjitään muuallakin, he voivat kohdata syrjintää ja uhkaa myös vastaanottokeskuksissa.
Tapauksista ei ole tilastoja, mutta esimerkiksi Helsingin seudun Seta on perustanut turvapaikanhakijoille viikoittain kokoontuvan vertaistukiryhmän.
Oulun Setalle yhteydenottoja on tullut useita.
– Eräs transihminen sanoi suoraan, että jos hän olisi jäänyt kotimaahansa, henki olisi lähtenyt, Martu Väisänen kertoo.
Varapuheenjohtaja Kalle Kaskinen tietää Pohjois-Suomesta tapauksen, jossa turvapaikanhakija joutui muuttamaan pois vastaanottokeskuksesta.
Huhtikuussa yhdistys perusti englanninkielisen International Rainbow Café -keskusteluryhmän.
Oman lisänsä tuo Venäjä ”homopropagandalakeineen” ja muine kiristystoimineen.
– Venäläisiltä tulee kyselyjä, miten Suomesta voi hakea turvapaikkaa tai miten muuten Suomeen voisi muuttaa, Tarjamo kertoo.
– Vaikuttaa siltä, että kansalais- ja samalla hlbti-järjestöjen toimintamahdollisuudet heikkenevät siellä koko ajan.
Oulun setalaisille ilmiö on tuttu, mutta vain venäläisten maahanmuuttajien kautta.
– Heitä tuli Venäjältä jo kymmenkunta vuotta sitten, Timo Sandman sanoo.
– Useampi venäläinen on tosin valinnut kohdemaakseen Ruotsin.
Artikkelin lähde Kaleva 01.05.2016.