Dylanin siivellä Oulussa

Totta vai ei? Oululaiset Dylan-fanit eivät tunnistaneet mestariaan, vaan antoivat hänelle turpaan Rattorissa.

Petri Laukka

Oulun hartaat ja oikeaoppiset Bob Dylan -intoilijat ärsyttivät kaupungin punk-älykköjä 1970-luvun lopulla. Tällä viikolla 75-vuotta täyttänyt Dylan oli tuolloin alle nelikymppinen lauluntekijä, johon punkkareiden mielestä huipentui koko oululaisen kulttuurin pysähtyneisyys.

Tuleva muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä laati päätoimittamaansa Tilt-Zeitung-lehteen yhdessä Seppo Saarelan (nimimerkki Ruki Vehr) kanssa seitsemän sivun reportaasin Bob Dylanin vierailusta Oulussa kesäkuussa 1979.

Punklehden hatusta vedetyssä jutussa ei ole totuuden siementäkään, ellei lasketa Röyhkän ja Saarelan taitavaa kuvausta Oulun betonisen nurkkakuntaisesta henkisestä elämästä.

Dylan vasaranaan Röyhkä ja Saarela naputtelevat ilkeitä pikku nauloja niin isänmaallisille kouhottajille kuin patsaita pystyttelevälle kulttuuriväelle sekä taviksille ja 1950-lukua ihannoiville diinareille.

Sepite alkaa, kun Dylan on heittänyt Oulun yliopiston reserviupseerikerhon järjestämän keikan Raksilan jäähallissa, jossa olivat ”irronneet Hard Rainin tutut ja rakkaat soinnut.” Liikuttuneet kuulijat olivat sytyttäneet tuhannet tulitikut valaisemaan pimeyttä ”kuin taivaan tähtöset”.

IKL:n lauluveikkojen lämmittelemän ilmaiskeikan päätyttyä Dylan lähtee toimittajien kanssa tutustumaan Ouluun. Dylanille esitellään muun muassa kaupungin kulttuurihelmeä, uutta teatteria, jollaista Dylanin mukaan ei löydy edes ”Nyyjoorkista”.

Oikealta nimeltään Robert Zimmerman oleva mestari herkistyy runoilija Aaro Hellaakosken muistomerkillä. Dylan tunnustaa harkinneensa alunperin taiteilijanimekseen Bob Aaroa, mutta päätyneensä nykyiseen ”Dylan Thomasin mukaan”.

Muistomerkki-teema jatkuu. Jutussa kuvaillaan, kuinka Oulun kaupunki muuraa Rajavillen hiekkamontuille Dylan-museon perustuksen.

Samalla tiedotetaan, että Oulussa ruvetaan pitämään vuosittaista Bob Dylan -kulttuuriviikkoa. Paikallinen fani kylläkin huomauttaa, että hänelle ”jokainen viikko on Dylan-viikko”.

Oulun kaduilla ”aivan tavallisista ihmisistä kiinnostunut” Dylan tapaa kolmikymppisen Jalosen pariskunnan. Vaimo-Jalonen kehuu mainoslausein uutta imuriaan ja mies uutta autoaan sekä mentholin makuisia virkistäviä tupakoitaan.

Päivän päätteeksi Dylan päätyy Asemakadun Rattori-lupille kuuntelemaan kaupungin omaa Dylania, paikallista trubaduuria sekä kylän englanniksi laulavia rokkibändejä. Tilt-Zeitung irvailee, että ”loppuhuipentumana seuraa jamit. Oulun tunnetuimmat rivimuusikot panevat parastaan”.

Tupakansavuisessa Rattorissa käy kuten Raamatussa.

Musayleisö ei tunnista lavalle kapuavaa jumalaansa vaan pitää häntä rienaajana. Porukka repii maestron lattialle, jossa hänet piestään. ”Kymmenet jalat monottavat olan takaa.”

Kauko Röyhkä on mukana uudella Dylan Suomeksi -levyllä, jossa useat artistit esittävät Dylan-klassikoita.

Artikkelin lähde Kaleva 28.05.2016.