Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho
liminka
- Se katsoo iloisesti ja ylpeästi eteenpäin, ja vauhdilla, tervehtien näin jokaista taloon tulijaa, kuuluu uuden omistajan määritelmä pronssisesta Viola-vasikasta.
Ikään kuin se olisi juuri lyönyt häntä pystyssä juostessaan jarrut päälle.
Niin vasikat tekevät. Koskaan ei voi tietää, minne seuraava pomppu johtaa, selvittää sympaattisen eläimen liminkalaispihalle veistänyt Miina Äkkijyrkkä.
- Onko täällä yleisön joukossa
lestadiolaisia, helsinkiläinen Äkkijyrkkä tiedustelee yllättäen oman puheenvuoronsa päätteeksi.
Jokunen henkilö reagoi kysymykseen, heidän joukossaan kirkkoherra Ilkka Tornberg.
- Minulla itsellänikin on körttitausta, niin että eiköhän lauleta vielä yksi virsi, Äkkijyrkkä sanoo.
Kirkkoherra uskaltautuu yleisön joukosta taiteilijan ja vasikan väliin. Hän ehdottaa laulettavaksi kiitosvirttä 332a.
Taiteilijan ja kirkonmiehen toimiessa esilaulajina kylän raitille kajahtavat tutut sanat ja sävel:
Näin perinteisesti Limingassa paljastettiin vapun alla merkittävä puolijulkinen taideteos. Se sijaitsee Linnukkatiellä vanhan omakotitalon pihapiirissä.
Veijo Meriläinen ja Maire Kangas-Meriläinen tilasivat viime vuonna 40-vuotishääpäivänsä kunniaksi Äkkijyrkältä villin vasikkapatsaan, joka nyt kirmaa jykevän graniittipaaden päällä myös ohikulkijoiden iloksi.
- Miinalla on suuri kolmen vasikan ryhmä Valion Seinäjoen tehtaan pihalla. Kolmikossa on paljon sellaista, joka sattuu positiivisesti silmään, selvittää Meriläinen.
- Yritin vihjata työkavereille, että haluaisin samanlaisen vasikan läksiäislahjaksi, mutta ei sitä tullut. Viime syksynä näin sattumalta Seinäjoen vasikat televisiossa ja ehdotin vaimolle, että tuossa olisi meille mukava yhteinen hääpäivälahja.
Kuvanveistäjä Äkkijyrkkä jatkaa, että vasikka liittyy tilaajiensa yksityisiin elämän taipaleisiin, mutta hänelle itselleen vasikalla on laajempaakin merkitystä.
- Tämä vasikka on tehty kauan, kauan sitten nuoruuteni innoissa. Vasikan uteliaisuus ja riemu, sen yltiöpäinen halu tutustua asioihin kävi minulle silloin selväksi. Edelleen sitä ihmettelen ja ihastun, miten nopeassa tempossa vasikat haluavat omaksua uusia asioita. Liikkeiltään ne ovat vauhdikkaita ja abstrakteja.
Vantaalla nykyään asuvat Meriläiset ovat molemmat lähtöisin Limingasta ja lopettaneet kokopäivätyönsä.
Veijo Meriläinen ehti kouluaikanaan jopa soittaa 1960-luvulla trumpettia musiikinopettaja Heikki Sarvelan (1938-1991) kuuluisassa nuoriso-orkesterissa.
Elämäntyönsä Meriläinen on tehnyt meijerialalla, pääasiassa Valiolla. Viimeksi hän vastasi johtajana Valion kaikesta liiketoiminnasta Suomen ulkopuolella. Hänet nimitettiin hiljattain myös Apetit Oyj:n hallituksen puheenjohtajaksi.
Maire Kangas-Meriläinen työskenteli 34 vuotta Jaakko Pöyry Oyj:ssä. Hän on ollut mukana rakentamassa paperitehtaita eri puolille maailmaa.
- Minulla on oma näkökulma tähän patsas-asiaan. Tätini, isän sisko Kerttu Kangas (1934-2005), taiteilijanimeltään Kerttu Leppänen, oli kuvanveistäjä. Elämässäni patsaat ja kuvanveisto ovat aina olleet todella tärkeitä. Patsaan tilaaminen on minullakin ollut pitkäaikaisena haaveena.
Linnukkatien talo on Veijo Meriläisen 1958 rakennettu nuoruudenkoti Ketola. Maire Kangas asui 1970-luvulla viereisessä rivitalossa. Avioliiton pari solmi 1974 joulukuussa.
- Kun isäni kuoli kolmisen vuotta sitten, kutsuin kiinteistönvälittäjän katsomaan taloa. Hänen mukaansa silloisessa kunnossa talolla ei ollut mitään muuta arvoa kuin tontti, Veijo Meriläinen kertoo.
- Silloin minulla nousi puna otsalle ja sanoin, että keskustelu loppuu tähän, sillä tämä on minun kotini ja sen takia arvokas. Kolmessa vuodessa kunnostimme talon läpikotaisin. Tämä on nyt toinen kotimme.
Artikkelin lähde Kaleva