Artikkelin lähde Kaleva
Toimittanut Pekka Rahko
Reitin lähtöpiste olisi Kuusamontien varressa OuluZonen moottoriurheilukeskuksessa. Sieltä polku johtaisi Pikku-Martimon kautta lännemmäksi Martimojoen varteen.
Alkumatkan luontokohteita ovat muun muassa Kallioselän avokalliot ja niiden läheinen suojeltu Iso Kalliosuo.
Matkalla on myös Röytänkoski, joka valittiin uuden Oulun kätketyksi aarteeksi yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen järjestämässä kilpailussa.
Reitti jatkuu Ison ja Pikku Viitajärven välistä länteen ja kaartaa Alajärven pohjoispuolelta kohti Kiiminkijokivartta ja Alakylää.
Suvilammen rannalla on laavu ja paikka sopii mainiosti yöpymiseen. Myös Iso-Viitajärven Camping on hyvä paikka yöpymiseen.
Päätepisteeksi sopisi Alakylän kauppa, mutta toisaalta taivalta olisi helppo jatkaa Alakyläntietä Oulun suuntaan Auranmajalle asti. Alakyläntien varteen on suunniteltu kevyen liikenteen väylää, joka palvelisi kyläläisten lisäksi myös vaeltajia.
Reitti kulkee koko mitaltaan Oulun kaupungin alueella. Lähtöpaikka on helposti tavoitettavissa, paikalle pääsee bussillakin.
Matkan koko pituus on noin 40 kilometriä, eli kokonaisuus sopisi hyvin viikonloppuna tehtäväksi yhden yön vaellukseksi. Talvisin reitti olisi kuljettavissa hiihtäen.
Pidempää taivalta haluaville reitti tarjoaa monta mahdollista liityntäyhteyttä.
Itäosasta pääsisi kulkemaan Somerovaaran kautta Pudasjärven suuntaan Panumalle, missä on elämysmatkailua tarjoava Poro-Panuman porotila.
Alajärveltä on lyhyt matka pohjoiseen Iijokivarteen Jakkukylään ja Suvilammelta olisi helppo suunnitella yhteys länteen Haukiputaalle Ukkolanperälle ja sieltä edelleen Martinniemeen.
Reitti kulkee pääosin valmiita metsäteitä, tienpohjia, polkuja, kelkkareittejä ja sähkölinjoja seuraten. Toteutus olisi siis helppo ja halpa. Märimmille suo-osuuksille tarvittaisiin pitkospuita.
Reitin lähtöpisteeseen Kuusamontien varteen pääsee bussillakin.
Ennen reitin rakentamista tarvitaan jonkin verran suunnittelua, jonka voisi hoitaa esimerkiksi opinnäytetyönä.
Reitin merkitsemiseen ja sen varrelle tarvittaviin rakenteisiin voisi anoa EU-rahaa. Toteutus antaisi työtä paikallisille.
Reitille olisi varmasti paljon käyttäjiä: esimerkiksi retkeilijät, partiolaiset, koululaiset ja kaikki luonnosta kiinnostuneet.
Vaellusreitin nimeksi sopisi Pikku-Karhu, koska seudulla liikkuu karhujakin, mutta koska Kuusamossa on jo hyvin tunnettu Pieni Karhunkierros, voisi Oulun reitille harkita myös nimeä Poronkusema.
Nimelle on perusteensa, sillä reitti kulkee osin poronhoitoalueella ja toisaalta porot vaeltavat usein reitin varrella oleville hyville jäkäläkankaille.
Reitin perustamisesta on tehty kuntalaisaloite.
Fakta
78-vuotias syntyperäinen kiiminkiläinen. Asuu Kontiossa.
Harrastanut suunnistusta ja retkeilyä vuosikymmeniä.
Haukiputaan Veikkojen suunnistusjaoston puheenjohtaja 1975-1984.
Suunnitellut
15
suunnistuskarttaa Oulun seudulle.
Teki työuransa opettajana.
Istunut Haukiputaan liikuntalautakunnassa, kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa.
Pohjois-Pohjanmaan länsiosassa on niukasti pidempiä vaellusreittejä.
Pisin on Oulun Sankivaarasta
Rokualle vievä
100
kilometrin mittainen Tervareitistö.
Reitin varrella on lukuisia laavuja
ja nuotiopaikkoja, Kallioselässä
on autiotupa.
Tervareitistön nähtävyyksiä ovat muun muassa arkkitehti Aarne Ervin suunnittelemat Montan voimalaitos ja Leppiniemen asuinalue Muhoksella, Oulujoen voimalat ja Rokuan jäkäläkankaat.
Reitin varrella kerrotaan myös Oulujoen reitillä kuljetetusta tervasta, koskenlaskuperinteistä ja alueen geologiasta.
Oulussa on myös monia luontopolkuja, joista pisin on noin 10 kilometrin mittainen Isokankaan retkeilypolku Sanginjoella.
Artikkelin lähde Kaleva