Ulvova mylläri hulluttelee

Ulvova mylläri sijoittuu aikaan sotien jälkeen, jolloin Arto Paasilinnan romaanin mukaan "kaikki oli selkeämpää ja yksinkertaista".
Etäännytys on ovela juttu, sillä nostalgian kääreissä voi puhua erilaisuuden pelosta ilman, että kukaan vetää hernettä nokkaansa.
Kopperoteatterin valitsemasta draamasta löytyy yhtymäkohtia saksalaisen kirjailijan Martin Sperrin näytelmään Jagdszenen aus Niederbayern - Jahtikohtauksia Ala-Baijerista.
Paasilinnan romaani ilmestyi 1981, Sperrin näytelmä 1965.
Molemmissa on kysymys lukittuihin ennakkoluuloihin perustuvasta suvaitsemattomuudesta ja räikeästä ihmisjahdista.
Oliko elo ennen auvoisempaa? Antero Holmilan ja Simo Mikkosen tuore kirja Suomi sodan jälkeen - Pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944-1949 romuttaa myyttiä yhtenäisestä Suomesta, joka maksoi sotakorvaukset etuajassa ja asutti siirtoväen. Tekijöiden mukaan Suomi oli jakautuneempi ja rikkinäisempi.

Kopperoteatterin harrastajat tekevät meheviä maatiaistyyppejä kyläkauppiaasta pontikkatehtailijaan.
Hannu Heikkinen on ulvovan myllärin eli Gunnar Huttusen roolissa spontaanisti syttyvä jukolalainen ärräpää. Hän tarttuu kirveeseen vain ahtaalle ajettuna. Ajojahdin uhrista kasvaa antisankari.
Hulluksi haukkujat näyttäytyvät itse kahta kajahtaneemmilta.
Paasilinna arvostelee asioita naurun kautta.
Ohjaaja Sanna-Maija Karjalainen vetää henkilöohjauksessa oikeista langoista. Kopperolaiset tekevät järkiään, ilman ylilyöntejä, suuria koomisia hahmoja, joissa on elämän makua. Kermojen kermaa ovat Martti Harjun kauppias Tervola, Harri Mäkelän lääkäri Ervinen ja poliisi Portimo, Riitta Candelinin Piittisjärvi ja Mirja Kelan nimismies Jaatila. Mainiota harrastajateatterilaatua.
Eeva Kauppinen



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva