Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Väisänen
Oulu
- Päästä edustamaan Suomea olympiakisoihin.
Miekkailija Maria Hirvelän tavoite tärähtää ilmoille sekuntiakaan miettimättä, vaikka peruskoulun yhdeksäsluokkalainen tietää hyvin, miten paljon työtä tavoitteen saavuttaminen vaatii.
Suomalaismiekkailijat eivät ole olympia-areenoilla kovin tavallinen näky: viimeisin olympiamiekkailija on Minna Lehtola, joka osallistui kalpakisaan Atlantassa 1996. Paras suomalaissaavutus on Rolf Wiikin kahdeksas sija kalpakilpailussa Melbournessa 1956.
- No selvähän se on, ettei olympiakisoihin noin vain mennä. Paljon työtä, kansainvälisiä kisoja ja menestystä. Muuten ranking-listoilla ei nousta, Hirvelä sanoo.
Mutta hyvällä tiellä ollaan: pari viikkoa sitten Hirvelä haki Kööpenhaminasta alle 17-vuotiaiden floretin Pohjoismaiden mestaruuden. Sitäkin enemmän nuori oululainen yllätti lajin harrastajat viime vuonna nappaamalla naisten Suomen mestaruuden 15-vuotiaana.
- Suomen naisten taso on paljon kovempi kuin pohjoismaisten nuorten. Siinä on selvä ero.
Kehittymiseen eivät enää riitä oman salin harjoitusvastustajat.
- Ja Etelä-Suomessakin suurin osa naisista on kalpamiekkailijoita. Pitää siis päästä mukaan ulkomaisiin kilpailuihin, joten juuri kehittymisen kannalta maajoukkue-edustukset olisivat kova sana.
Maria Hirvelä ajautui miekkailuun veljensä harrastuksen kautta.
- Kokeilin sekä ratsastusta että uintia, mutta miekkailu tuntui heti omalta jutulta. Joukkuelajeihin en ole koskaan innostunut. Tässä saa mennä omilla ehdoillaan.
Harjoituskertoja kertyy viikossa seitsemän: koulupäivinä kaksi aamuharjoitusta plus arki-illat päälle.
Maria Hirvelä miettii pitkään, mitkä ovat hänen vahvuusalueensa miekkailussa. Asenne on tinkimätön, kaikesta löytyy parantamista.
- Kova laji. Koskaan ei ole valmis, vaan opettelemista riittää koko ajan. Fysiikkaa pitää parantaa, miekkailutekniikka ja nopeus vaativat kehittämistä paljonkin. Ja mitä enemmän kokemusta tulee, aina on valmiimpi.
Miksi juuri floretti?
- Floretti on hankalampi kuin kalpa: pistoalue on pienempi, ja etuoikeussääntö panee miettimään taktiikkaa tarkasti, Hirvelä sanoo.
Hirvelä suitsuttaa valmentajaansa:
- Havi (Javier Menéndez Fernández) on tuonut toimintaan kansainvälisyyttä. Meillä on ystävyysseura Italian Pisassa, jossa olemme leireilleet useita kertoja. Hyvä valmentaja on tuonut paljon kontakteja ja uutta intoa koko seuraan, Maria Hirvelä sanoo.
Espanjalainen EM-pronssimitalisti päätti oman kilpailu-uransa Pekingin olympiakisojen 18. sijaan ja on valmentanut Oulussa kesästä 2013 lähtien.
Tällä hetkellä Maria Hirvelän huoli on varsin arkinen.
- Saa nähdä, mahdanko päästä urheilulukioon.
Jos peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo keikkuu yhdeksikön kieppeillä ja urheilun puolelta on esittää sekä nuorten Pohjoismaiden että aikuisten Suomen mestaruus, huoli taitaa olla varsin teoreettinen lajipisteidenkin osalta. Tai sitten pääsykriteereissä saattaa olla tarkastelun paikka.
Seuraavat kilpailut ovat edessä jo 12.-13. kesäkuuta, kun Oulun Miekkailuseura isännöi Suomen cupin finaaleja.
Artikkelin lähde Kaleva