Ulla Ingalsuo
Kuusamo
Kuusamon suurpetokeskuksessa tai tuttavallisemmin Keron karhutarhalla eletään jännittäviä aikoja. Sulo Karjalainen siirsi suosikkinsa, 400-kiloisen Juuson keskiviikkona samaan tarhaan 8-vuotiaan Reetan kanssa. Toiveena on joukko uusia karhunpentuja, joiden elämästä halutaan tehdä elokuva. Samanaikaisesti tarhalla valmistaudutaan omistajanvaihdokseen.
- Ajattelin antaa Juusolle ja Reetalle luvan. Jos onnistuvat, niin alkutalvesta meillä on uusia karhunpentuja. Otamme ne sitten sisälle ja teemme niistä elokuvan Pasi Jäntin kanssa, kertoo Karjalainen.
Vuodesta 1993 Sulo Karjalaisen johdolla toimineessa yrityksessä valmistaudutaan myös omistajanvaihdokseen. 74-vuotias Karjalainen kertoo löytäneensä työlleen jatkajat lähipiiristään, mutta ei halua kertoa vielä heidän nimiään.
- Moni olisi halukas yrittämään täällä, mutta en tohdi luottaa eläimiä vieraiden käsiin. Jatkajat ovat sellaisia, jotka ovat kasvaneet näiden karhujen kanssa. Eläimet ovat meille rakkaita kuin perheenjäsenet, hän sanoo.
Kerolla Kuusamossa asuu tällä hetkellä aluehallintoviraston myöntämän luvan sallima suurin määrä eli kuusi karhua. Mikäli lisää tulee, mutta viranomaisilta ei heru lupaa laajentamiseen, Karjalainen myy karhut eteenpäin. Kyselyjä pennuista on Karjalaisen mukaan jo tullut.
Mies myöntää, että on itse suurpetokeskuksen vetonaula karhukumppaneidensa tapaan. Turistit haluavat oppaakseen nimenomaan Sulo Karjalaisen. Maailmalle levinneissä videoissa Karjalainen halaa ja syöttää karhuja ja nämä suukottelevat isäntäänsä, talvisin kaverukset nukkuvat samassa pesässä.
Eläimet ymmärtävät Sulon puhetta ja toisinpäin. Läheiset suhteet ovat perua karhujen lapsuudesta, sillä puolet niistä on tuotu orpoina Sulon vierihoitoon ja loput syntyneet tarhalla.
Suurpetokeskus sai alkunsa, kun pennuista ensin huolehtineen RKTL:n Kuusamon yksikkö lopetettiin vuonna 1993 ja sen huomaan päätyneille karhunpennuille piti löytää uusi koti. Petotutkija Erik. S. Nyholmin johdolla suunniteltiin tilat Etelä-Kuusamoon ja päätettiin huolehtia katraasta.
- Eihän niitä tappaakaan voinut, siitä olisi noussut mahdoton meteli. Niin me sitten Jalo-veljeni kanssa päätimme, että lopetetaan maanviljelys ja ryhdytään hoitamaan karhuja.
Tänä kesänä suurpetokeskus työllistää Karjalaisen lisäksi neljä henkilöä. Päivittäisissä ruokinta- ja siivoustöissä on apuna Karjalaisen venäläisserkku, sillä "remontoidun" miehen kunto ei enää kovin raskasta työntekoa salli. Sydämen läppävian lisäksi Karjalaiselta on korjattu polvet.
Työtaakka kasvoi entisestään, kun veli menehtyi viime talvena. Suurpetokeskuksen ainoat osakkaat ovat nyt Jalo Karjalaisen leski Maija Karjalainen ja Sulo Karjalainen.
Vuosittain suurpetokeskuksessa käy lähes 40 000 vierasta. Karjalaisen mukaan toiminta kannattaa ja pääsylipputuloilla "saadaan eläimille lihaa ja hoitajalle palkkaa".
Kerolla asuu karhujen lisäksi kaksi kettua sekä kahdeksan ilvestä ja koirasutta. Tarhassa on myös poroja, joista nuorin on keskiviikkona syntynyt hentojalkainen vasa.
Fakta
Jokainen Kuusamon suurpetokeskuksen karhuista on oma persoonansa.
40 vuotta
Luonnossa karhujen elinikä on noin 25, mutta tarhaoloissa jopa 40 vuotta.
Suurpetokeskuksen vanhimmat karhut ovat 23-vuotiaat orpokarhut Tessu ja Niisku.
Tessu tuli Kuusamoon Suomussalmelta, missä metsästäjä ampui kolmea pentuaan puolustaneen emon. Männyn latvasta löydetyistä pennuista Tessu jäi Kuusamoon ja kaksi muuta lähti Ähtärin eläintarhaan.
Niisku löytyi Simpeleeltä. Sen emo jäi todennäköisesti auton alle, sillä löydettäessä 3,2-kiloinen Niisku oli loukkaantunut. Karhu kuitenkin toipui kallonmurtumasta ja siitä tuli rauhallinen ja ystävällinen karhuemo.
Vyöti on kolmas orpokarhu. Se on temperamenttinen 22-vuotias eläin, joka tuli Kerolle poliisikyydillä Suomussalmelta.
Nyt perheenlisäystä yrittävä Reeta on Tessun tyttö ja Juuso Vyötin poika.
Reeta on ilkikurinen, mutta luonnonkesy.
Juuso puolestaan on Sulo Karjalaisen suosikki: karhu, joka katsoo silmiin, kaipaa hellyyttä ja haluaa halata. Aina mukana tarhan töissä.
perheenjäsenet."
Artikkelin lähde Kaleva