Artikkelin lähde Kaleva
Riikka Marjomaa
Kun Heikki Mikkola aloitti työnsä nykyisessä Pohjois-Suomen sovittelutoimistossa, hän opiskeli melkein ensi töikseen linja-autonkuljettajan ammattipätevyyden.
Kummallinen teko, voisi ulkopuolinen helposti ajatella, sillä harvan sovittelujohtajan työnkuvaan kuuluu bussin rattiin hyppääminen. Ei se Mikkolankaan työnkuvaan kuulunut, mutta silti häntä kiinnosti pystyä ajamaan työnantajan iäkästä linja-autoa, jolla tehtiin reissuja muun muassa Syötekeskukseen.
- Tämä kai kuvaa minua laajemminkin. Olen aina halunnut kehittää itseäni ja hankkia lisää tietoa. Scania-vanhuksella oli sitä paitsi mukava ajaa. Välillä se jätti tielle, mutta kunnialla aina selvittiin.
Siinä missä monelle olisi riittänyt yksi tutkinto, on Mikkola suorittanut niitä viisi. Opintojen lista kertoo ehkä vaihtelunhalusta, mutta sama vaihtelunhalu ei ole ulottunut työmaille. Edellisessä työssään sosiaalityöntekijänä Oulun vankilassa Mikkola oli parikymmentä vuotta. Sovittelujohtajana hän on ollut kohta vuosikymmenen.
Pohjois-Suomen sovittelutoimiston alueella on 130 koulutettua vapaaehtoista sovittelijaa, jotka auttavat uhria ja tekijää keskustelemaan. Useimmiten sovitellaan pahoinpitelyjä, kunnianloukkauksia, vahingontekoja ja varkauksia.
Sovittelun hyödystä on kiistelty kovasti lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä tapauksissa. Kriitikot ovat epäilleet sitä, onko sovittelu todella uhrin etujen mukaista. Mikkola on seurannut keskustelua. Hänen kantansa on se, että sovitella kannattaa kaikesta huolimatta.
- Lähisuhdeväkivallassa on usein sana sanaa vastaan, ja oikeudessa jätetään monesti tuomitsematta, kun näyttöä ei saada tarpeeksi. Minusta on parempi, että yritetään sitten edes sovitella.
Mikkolan mukaan sovittelulla on laajemmin katsottuna iso merkitys sekä yksittäisille ihmisille että koko yhteiskunnalle.
- Parhaimmillaan osapuolet pääsevät kohtaamaan aidosti ja puhumaan läpi sen, mitä heidän välillään on tapahtunut. Uhri tulee kuulluksi ja saa mielenrauhan, ja yhteiskunta säästää oikeudenkäyntikuluissa. Sovittelu myös edistää sovinnollisuutta yhteiskunnassa.
Mikkolan työuraa on leimannut pyrkimys kuuntelemiseen. Keskustelukumppanina on ollut ihmisiä elämän ääritilanteissa. Pelkkä kuuleminen ei silloin riitä, vaan tarvitaan enemmän.
- Olen aika empaattinen, mutta olen tietoisesti yrittänyt kasvattaa itsessäni tätä puolta, että osaisin kohdata ihmisen oikein. Kummasti sen huomaa, kuka on aidosti mukana ja todella kuuntelee.
Mikkola on kuullut surullisia elämäntarinoita ja nähnyt rankkojakin ihmiskohtaloita, mutta hän ei ole menettänyt yöuniaan. Siitä ei olisi hyötyä.
- Jokaisesta tilanteesta ja ihmisestä oppii jotakin. Olen oppinut hyväksymään erilaisuutta ja elämää ja tajuamaan, että ihmisille sattuu kaikenlaista.
Fakta
Syntynyt Oulussa 12.5.1955
Asuu Oulussa. Perheessä vaimo ja kaksi aikuista poikaa.
Pohjois-Suomen sovittelutoimiston johtaja vuodesta 2006. Työnantaja Vuolle Setlementti ry.
Työskenteli tätä ennen sosiaalityöntekijänä Oulun vankilassa kaksikymmentä vuotta.
Filosofian kandidaatti Uumajan yliopistosta 1980, sosiaalityöntekijä Lapin korkeakoulusta 1989, kasvatustieteen maisteri Oulun yliopistosta 2006. Lisäksi sosiaalialan opettajan pätevyys Oulun ammattikorkeakoulusta 2014.
Harrastaa pyöräilemistä, kävelyä, vesijuoksua, marjastusta ja penkkiurheilua. On mukana lions-toiminnassa ja Haukiputaan mieskuorossa.
Syntymäpäivänään matkoilla.
Artikkelin lähde Kaleva