Artikkelin lähde Kaleva
Anne Helaakoski
Kun kaupungin kasarmista puhutaan, tulee ensimmäisenä mieleen 1800-luvun lopulla rakennettu puukasarmi. Sitä ympäröi toinen yhtenäinen kokonaisuus, 1950-luvun kivikasarmi.
Kokonaisuuteen kuuluu myös Soittola, vaikka se eroaakin tyyliltään täysin puu- ja kivikasarmista.
Intiössä, Kasarmintien ja Siilasvuonkadun kulmassa sijaitsevan kaksikerroksisen, harjakattoinen rakennuksen alaosa on tiiltä ja yläosa puuta.
Rakennus on ollut tyhjillään vuodesta 1998, kun rakennukselle kutsumanimensä antanut Pohjan sotilassoittokunta siirtyi siitä pois. Ensin muualle kasarmialueelle ja myöhemmin Hiukkavaaraan.
Kasarmialueen ja Soittolankin tarina alkoi, kun Venäjän keisari Aleksanteri II:lta kävi käsky asevelvollisuuslain asettamisesta Suomeen. Sen seurauksena Intiöön valmistui vuonna 1881 kasarmi, johon majoittui Oulun tarkka-ampujapataljoona. Puukasarmin suunnittelusta vastasi arkkitehti August Boman.
Vuoteen 1898 mennessä oli jo huomattu, että kasarmialue oli liian suppea tarvittavia lisärakennuksia varten. Parin vuoden jahkailun jälkeen lunastettiin Bergströmin istukastarhan ja Värtöntien välinen lisäalue.
Lisäalueelle rakennettiin alipäällystölle kaksikerroksinen talo sekä sauna ja pesula, puuvaja ja käymälä. Rakennukset pystytettiin vuonna 1901. Päärakennus tunnettiin myöhemmin Soittolana.
Kun Soittolaa rakennettiin, Bomanin aikainen tyyli oli jo vanhanaikaista. Pohjois-Pohjanmaan museon kulttuuriperintötyönjohtajan Pasi Kovalaisen mukaan tuolloin siirryttiin kohti jugendia.
- Ouluunkin rakennettiin jonkin verran taloja, joissa alaosa oli tiiltä ja yläosa puuta. Se oli uusinta uutta.
Kasarmialuetta laajennettiin 1950-luvulla. Ensimmäiset neljä kivikasarmin rakennusta rakennettiin 1951-1954. Lisäksi rakennettiin muun muassa neljä kerrostaloa.
1955-1963 kasarmialueen vanhoja rakennuksia peruskorjattiin ja heikkokuntoiset huoltorakennukset ja sodanaikaiset parakit purettiin. Alueelle rakennettiin korjaamot ja kolme uutta asuinkerrostaloa. Kasarmialue alkoi näyttää paljolti siltä, miltä nykyään.
Sotilastoiminta loppui vuonna 1998, kun Pohjan Prikaatin toiminta lopetettiin. Hengitysliitto Heli osti puukasarmin alueen käyttöönsä vuonna 1999.
Merikosken ammatillinen koulutuskeskus, nykyinen ammattiopisto Luovi, siirtyi rakennuksiin 2000-luvun alussa. Alueen peruskorjaus suunniteltiin yhteistyössä Luovin, museoviraston, Pohjois-Pohjanmaan museon sekä Oulun kaupungin kanssa.
Valtion omistama Senaatti-kiinteistöt peruskorjautti puolestaan kivikasarmin.
Miten sitten Soittola? Vielä vuonna 1999 rakennus suunniteltiin korjattavaksi virasto- ja toimistokäyttöön, mutta toisin kävi. Rakennus jäi tyhjilleen yli 15 vuodeksi.
Nyt Soittolalle kuitenkin kuuluu uutta. Senaatti-kiinteistöt myi sen Livoli Oy:lle viime vuonna. Tarkoituksena on rakentaa siihen 18 asuntoa.
Soittola on palaamassa siihen käyttöön kuin se aikoinaan pystytettiinkin. Rakennukselle koittaa uusi aika ihmisten koteina.
Prikaatin historia 1626-1983. (1984), Arvokkaita alueita Oulussa, osa 1. (Oulun kaupungin julkaisuja 1999), Kalevan arkistot.
Fakta
Livoli Oy on hakenut Soittolan
alueelle asemakaavan muutosta,
jotta rakennuksen korjaaminen asuinkäyttöön ja ullakon käyttöönotto mahdollistuu.
Kaavamuutos on parhaillaan
nähtävillä mielipiteiden
jättämistä varten.
500 neliön Soittolaan osoitetaan kerrosalaa 660 neliömetriä, kun
ullakot otetaan käyttöön.
Kaavamuutosluonnoksessa pysäköintipihan eteläsivulle on osoitettu rakennusalaa autosuojarakennusta varten.
Ympäristöllisesti merkittävä puusto tontin länsisivulla säilytetään.
Asemakaavan hyväksyy kaupunginvaltuusto.
Pohjois-Pohjanmaan museo on lausunnossaan näyttänyt vihreää valoa korjaustoimille.
Rakennukselle on päivitetty
suojelumerkintä
sr-20:
Suojeltava rakennus. Rakennus on korjaus- ja muutostöiden yhteydessä korjattava sen kulttuurihistorialliset ja rakennustaiteelliset arvot
säilyttäen. Julkisivukorjauksissa
tulee käyttää alkuperäisiä tai niitä
vastaavia materiaaleja. Sisätiloissa
voidaan tehdä toiminnan vaatimia muutoksia.
Korjaus- ja muutostoimenpiteistä tulee pyytää maakuntamuseon tai museoviraston lausunto.
Artikkelin lähde Kaleva