Artikkelin lähde Kaleva
Pekka Rahko
Oulu
- Kielen merkitys on valtava, Palvelukeskus Runolan johtaja Lauri Mikkonen määrittelee.
Runolan asukkaat ja asiakkaat ovat varmasti samaa mieltä. Heitä yhdistävä kieli kun on vain harvojen osaama. Se ei ole arabia, eikä somali, mutta harvinaisuudessaan samaa luokkaa: viittomakieli.
Koskelassa sijaitseva, vuonna 1981 perustettu Runola on yksi Kuurojen Palvelusäätiön seitsemästä palvelukeskuksesta ja tarjoaa kuuroille ja kuurosokeille paitsi asumis- ja toimintaympäristön, myös viittomakielisen sosiaalisen yhteisön.
Runola on säätiön pohjoisin palvelukeskus, lähimmät naapurit ovat Jyväskylässä ja Joensuussa.
- Meillä on palvelutalossa 40 asukasta ja tukiasunnoissa 20, Mikkonen kertoo.
Tukiasunnot sijaitsevat Koskelassa lähellä palvelukeskusta, jossa tukiasuntojen asukkaat käyvät päivisin.
Lisäksi Koskitiellä sijaitsee ikäihmisten päivätoimintakeskus ja Rajakylässä 8-paikkainen ryhmäkoti.
- Asiakkaita on kaikkiaan noin sata ja työntekijöitä meillä on 60, Mikkonen ynnää.
Tuettu kotona asuminen yleistyy myös kuulovammaisten elämässä, ja Runola tarjoaakin myös viittomakielistä kotipalvelua.
Samalla palvelutalon asiakkaiksi voidaan valita eniten apua tarvitsevia.
- Meidän kaikilla asiakkaillamme on kuurouden tai kuurosokeuden lisäksi jokin muu vamma, Mikkonen kertoo.
- Teemme paljon retkiä ja ulkoilemme. Kuntoutus on tärkeää, Mikkonen korostaa.
Kuurojen Palvelusäätiö ei saa tukia tai avustuksia, vaan asuminen perustuu kuntien myöntämiin maksusitoumuksiin. Kela myöntää asukkaille asumistukea.
- Kunnat ovat huomioineet erityistarpeet hyvin ja Oulun kaupunki ottaa kuurot hyvin huomioon, Mikkonen toteaa.
Palvelukeskus tarjoaa paitsi sosiaalisuutta, myös työtä kuuroille ja kuurosokeille.
- Olemme pysyneet järjestämään asiakkaillemme paljon työtehtäviä muun muassa kiinteistönhoidossa, keittiöllä ja pesulassa, Mikkonen kertoo.
Rajakylässä työllistää maaliskuusta elokuulle Ratamotien puutarha, jonka kukat koristavat vuosittain satoja oululaispihoja.
- Kaikki menevät kaupaksi ilman mainostamista, ohjaaja Annikka Autio kertoo vakiintuneesta asiakaskunnasta.
- Mielekäs tekeminen on tärkeää, Mikkonen tähdentää työn merkitystä. Toki työstä maksetaan myös pientä palkkaa, mikä on monelle tervetullut lisä eläkkeeseen.
Kuntouttavassa työtoiminnassa monet työt ovat tekijöilleen räätälöityjä.
- Tykkään asua täällä, kun täällä saa seurustella muiden asukkaiden kanssa, Kuopiosta neljä vuotta sitten Runolaan muuttanut Sirkka Antikainen kertoo.
Kuusamossa syntynyt Antikainen on nähnyt asennemuutoksen, mikä kuuroihin suhtautumisessa on tapahtunut puolen vuosisadan aikana.
- Kuurojen koulussa viittomakieltä ei saanut käyttää, Antikainen muistelee kouluvuosiaan Oulussa.
Tuolloin opetuksessa käytettiin puhemenetelmää, mutta kiellosta huolimatta lapset viittoivat salaa välitunneilla.
Antikainenkin kertoo opettaneensa omat sisarensa viittomaan.
- Nyt on hyvä, kun tulkkeja koulutetaan ja tulkkipalvelut toimivat, Antikainen kiittelee.
Kuurojen Palvelusäätiö kouluttaa työntekijöitään viittomakielen osaajiksi ja osa työntekijöistä on käynyt myös Oulu-opiston kursseilla.
Runolan työntekijöillä on kaksi vuotta aikaa suorittaa tentti, muuten työsopimukseen ei tule jatkoa. Toki oppimiseen kannustaa jo yhteisen kielen myötä helpottuva kommunikointi asiakkaiden kanssa.
Mikkosen mukaan jotkut läpäisevät tentin jo puolen vuoden opiskelun jälkeen.
Kuurosokeiden kanssa viitotaan taktiilisti eli kädestä käteen.
Kuurojen maailman Mikkonen kertoo olevan suuressa murroksessa, kun kuulemisen mahdollistavat implantit yleistyvät.
Erityisesti kuurosokeille korvaimplantti on tärkeä.
Heistä huomattava osa sairastaa Usherin syndroomaa, missä yhdistyvät synnynnäinen kuurous tai heikkokuuloisuus ja sokeuteen johtava vähittäinen näkökyvyn heikkeneminen.
Kun näkö iän myötä heikkenee, toivoa antaa kuulemista parantava implantti.
Keksinnöllä on myös toinen vaikutus: sisäkorvaistuteleikkausten myötä nuorten kuurojen suomalaisten määrä vähenee.
Artikkelin lähde Kaleva