Artikkelin lähde Kaleva
Hanna Kuusiluoto
Oulu
Mielikuvissa se on kutakuinkin hirveintä, mitä ihminen voi yleisurheilukentällä itselleen tehdä. Kontrolloitu pikamatka - kukaan ei kykene juoksemaan sitä alusta loppuun täysillä, ilman hidastumista, joten nopeutta on opittava säätelemään, jakamaan voimat.
Michael Johnsonin ja Jeremy Warinerin valmentajaguru Clyde Hartin sanoin: ensimmäiset 50 metriä kiihdytystä, toiset 50 metriä ylävartalon rentoutusta samalla kun jalat jatkavat samaa tahtia. Toisella sadalla metrillä on pidettävä rytmi ja alettava ajatella viimeistä, hapottavaa 200-metristä. Sen aikana voi enää päättäväisesti pyrkiä lisäämään käsien toimintaa ja polven nostoa, jotta tekniikka ei hajoaisi.
On opittava sietämään kipua ja väsymystä yhä uudelleen. Oltava nopea, kestävä ja nopeutta kestävä. Tuskasta huolimatta rento.
Mielessään Katri Mustola jakaa oman ratakierroksensa etappeihin.
- Se on ajatuspeliä. Ehtii miettiä niin paljon.
Ensimmäinen 200 metriä hyvää matkavauhtia. Jes, puoliväli! Viimeinen satanen: kohta tämä on ohi.
Pahimmalta se tuntuu maalissa.
- Fyysisesti se on häijy kokemus.
Kun maitohappo alkaa jyllätä, jalat ovat toisaalta tunnottomat, toisaalta raskaat. Niitä ei hallitse, ne saattavat pettää ja notkahdella sinne, tänne, tuonne. Paikallaan ei voi olla, joskus tulee pakottava kipu.
Sitten tulee euforia.
- Se alkaa hiipiä 15-20 minuutin kuluttua, kisassa jo parin minuutin päästä.
Euforia koukuttaa, henkiset vaatimukset kiehtovat.
- Se on taitolaji. Ei riitä, että on vain nopea ja kestävä.
Taitolajin oppiminen takasi viime kesänä sen, että Katri Mustolan ennätys parani jokaisessa kuudessa startissa Kalevan kisojen 53,20:een saakka. Kun päästiin Letzigrundille ja EM-alkuerien 53,41:een, taso tuli selväksi.
Mustola palasi Ouluun ja heittäytyi toisen vuoden lääketieteen-opintojen kimppuun. Ja treenasi, tietysti. Lokakuussa alkoivat vaikeudet.
Rasitusmurtuma oikeassa jalkapöydässä piti juoksijan levossa joulun tienoille saakka. Varovaista alkua seurasi kuukausi hyvää harjoittelua ja tunne siitä, että maailma aukesi uudestaan.
Helmikuussa penikkatauti pakotti magneettikuviin, joiden jälkeen nesteiset, tulehtuneet jalat joutuivat juoksutauolle yli kuukaudeksi. Onneksi Sankivaarassa oli lunta, ja Mustola pystyi hiihtämällä pitämään yllä peruskuntoa ja hapenottokykyä ja tekemään sekä intervallit että huoltavat harjoitukset, ja onneksi penikkavaiva ei estänyt voimaharjoittelua.
- Voimaharjoittelussa on ollut petrattavaa, siihen on lisätty kuormaa.
Vasta kevään puolella hän on taas päässyt juoksemaan. Ja todennut, että juuri sitä hän haluaakin tehdä.
- En voi vieläkään sanoa, että haluan ammattiurheilijaksi, mutta se ei ole poissuljettua. Ensin on katsottava, miten kesä menee, ja säilyykö terve suhtautuminen kilpailemiseen.
Parin testijuoksun perusteella Mustola ei ole ainakaan jäljessä viime vuoden tasosta, vaikeuksista huolimatta.
Toistaiseksi Mustolan aikataulut laaditaan niin, että ensimmäiseksi kalenteriin kirjataan lääketieteen opiskelijan pakolliset läsnäolot, treenit sovitellaan jäljellejääneisiin koloihin. Tiukoilla opintoviikoilla se on taiteilua.
Mustola on kuitenkin saamassa prekliiniset opinnot vaativine kursseineen pakettiin kahdessa vuodessa, niin kuin oli päättänytkin.
- Pakko myöntää, että helmikuun lopulla olin tosi väsynyt. Olen kokenut toisen vuoden paljon työläämpänä, ensimmäisen vuoden uutuuden ja kaiken ihanan jälkeen. Mutta nyt pääsimme harjoittelemaan potilaan kohtaamista, ja se oli niin mahtavaa, että näin taas valon.
Seuraavien neljän vuoden kliinisten opintojen aikana urheilulle jää kalenteriin enemmän koloja.
Kesän Mustola viettää lapsuudenkodissa Kalajoella ja omistaa sen urheilulle valmentajaisän Tuomo Mustolan silmien alla. Ensimmäinen testimielellä juostava kisa on kalenterissa toukokuun lopussa Seinäjoella, päätavoite universiadit Etelä-Koreassa heinäkuun lopussa.
- Siellä on jo tavoitteena juosta kovaa.
Artikkelin lähde Kaleva