Oulun poijat onkivat isoja vonkaleita Nöömanin rannasa

Kalevan arkistoista pomppasi kuva, joka nostaa mieleen kansanlaulun Oulun Poijat. Korvamadoksi äityvä rallatus sai alkunsa jo vappupäivänä, kun mieskuoro Pohjan Laulu lennätti sanat kaupungintalon rappusilta keväiseen tuuleen.
Kuvassa tuskin lienee Hepparin Antti, Ockenstörmin Antti tai Blomqwistin Pekka, jotka laulun mukaan joivat Nöömannin rannassa ranstia - jonkinlaista viiniä lie. Ja pomfili pomfili pom, pian toinen Anteista putosi ja tarttui mennessään Pekkaan. Toripolliisi tuli hättään ja vei poijat märkinä putkaan.
Toki on mahdollista, että Kaupunginojan suussa onkivista pojista kasvoi laulun miehiä.
Kuva on otettu 3. syyskuuta 1938. Vanhimmat pojat näyttävät kouluikäisiltä, 1920- ja 1930-luvun taitteessa syntyneitä. He ovat nyt yli 80-vuotiaita. Pienin lapsista on tyttö.

Pokkisenpuistossa Kaupunginoja, oululaisittain Plaanaoja, yhtyy Oulujoen suistovesiin. Melko varmasti kala nappasi onkiin, sillä kalaa Oulujoesta nousi silloin tällöin Plaanaojaan.
Toukokuun lopulla 2002 Kaleva uutisoi, että mies sai Plaanaojasta perhollaan kirjolohen. Toimitukseen oli tullut vinkki, että Otto Karhin puistossa ojassa seisoi nuori mies kahluutamineissa. Haavissa mies esitteli noin kilon kirjolohta.
Mies kertoi yleensä kalastavansa iltaisin ja öisin. Hän väitti saaneensa aiemmin taimenia ja joskus lohtakin Plaanaojasta.
Kalastusbiologi Kari Hanski Oulun kaupungilta hieman epäili kalamiehen juttuja niin kuin niitä sietää aina epäillä. Hän piti kuitenkin mahdollisena, että Plaanaojassa ui joskus isompiakin kaloja.
Myöhemmin uutista oikaistiin julkisuudessa, että aprillipäivä oli ohi, samoin teekkareiden vapputempaukset, mutta pahin polttarikausi oli alkamassa. Kirjolohen pyydystäjä oli Kalevan jutun mukaan nimeltään Pasi Perälä. Kaverit varustivat hänet viimeisenä poikamiesiltana kalastajaksi ja pakottivat Plaanaojaan.
Kala oli alunperin halpuutettu kirjolohi kaupan kalatiskillä.

Nöömannin ranta oli saanut nimensä oululaissyntyisen arkkitehti Hugo Neumanin mukaan. Hän suunnitteli 1800-luvun lopulla läheisyyteen taloja, muun muassa Rantakadulle rakennetun merikapteeni J.F. Petrellin kivitalon.
Kaupunginoja sai alkunsa nykymuotoiseksi vuoden 1822 Oulun palon jälkeen, kun arkkitehdit Johan Albrecht Ehrenström ja Carl Ludvig Engel laativat Ouluun ruutuasemakaavan. Kaava ohjasi Kaupunginojan vartta puistikoiksi, jotka toimisivat tulipalossa suojavyöhykkeenä. Kaupunginoja ympäristöt jäivät avoimiksi heinää kasvaviksi plaanoiksi.
Nykyään Kaupunginoja muodostaa yhtenäisen puistojen ketjun, jonka eri kohteissa kannattaa istuskella viimeistään kesällä kaikessa rauhassa.
Matkalukemiseksi sopii Kaarina Niskalan, Ilpo Okkosen ja Lassi Kalleisen kirja Puistojen Oulu.
Erkki Hujanen

Fakta

Karnevaaliperinteen laajaan historiaan kuuluvat polttarit, saksaksi Polterabend, jota pidetään avioliittoon astumisen siirtymäriittinä. Suomeen tapa tuli Ruotsista 1800-luvulla.
Miesporukoiden perinne on yleistynyt myös naisten keskuudessa. Vilkkainta polttariaikaa on alkukesä.
!ANNA VINKKI historiajutusta. Lähetä kuvia!
Ota yhteyttä: yhteisot@kaleva.fi, PL 170, 90401 Oulu tai 044 7941300.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva