Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Juntto
Emilia Aarnio on monessa sopassa keitetty laulaja. Hän on keikkaillut yli vuosikymmenen ajan erinäisten cover-bändien kanssa ja osallistunut television Idols-kykykilpailuun hyvällä menestyksellä.
Nyt Aarnio on kuitenkin uudenlaisen haasteen edessä. Omien kappaleiden esittäjänä hän kokee olevansa vielä untuvikko.
- Se on niin erilaista kuin covereiden esittäminen. Se on toisaalta ahdistavaa, mutta sitten, kun biisit saa ulos ja esitettyä ja kun palaute on toivottavasti positiivista, se on aivan huippua, Aarnio toteaa.
- Monet ovat ehtineet kysellä, milloin minulta tulee omia biisejä. Olen aina sanonut, että kyllä se tästä. Se on kuitenkin vaatinut oman aikansa. Nyt olen valmis siihen. Kyllä se edelleenkin hirvittää, mutta siihen on myös tullut omanlainen pakko.
Aarnio teki ensimmäiset omat biisinsä opiskellessaan Oulun konservatoriossa kymmenkunta vuotta sitten. Varsinainen lauluntekijä hänestä kuitenkin kuoriutui vasta parisen vuotta sitten. Sitä edelsi kahden vuoden totaalinen breikki musiikkitouhuista, kun muusikkoisän yllättävän kuoleman jälkeen laulu ja soitto eivät enää maistuneet.
- Olin aina soittanut ja laulanut yhdessä isän kanssa, ja se oli niin kova isku. En edes muista mitään siitä ajasta. Se suru vain vei mennessään, hän kertoo.
- Minulle tuli musiikin kanssa sellainen ongelma, että emme oikein tulleet toimeen tai löytäneet yhteistä säveltä. Sitten vain päätin, että en anna periksi.
Surusta ja asioiden käsittelemisestä alkoikin syntyä omakohtaisia sanoituksia. Sittemmin myös muut kappaleet ovat kummunneet oikeasta elämästä.
- Toinen tapa, miten olen alkanut tehdä biisejä, on se, että teen niitä ystäville ja sukulaisille lahjaksi. Ensimmäinen lähti siskostani. Minä vain katsoin häntä, otin kynän ja päätin tehdä biisin. Siitä tuli Siskoni pienoinen, Aarnio kertoo.
- Läheiset ihmiset inspiroivat. Sitä jotenkin myötäelää heidän tarinansa sen biisin kautta. He ovat olleet todella mielissään, kun he ovat saaneet lahjaksi biisin eikä jotain tavaraa.
Aarnion kappaleet olivat alkuun haikeita ja jopa alakuloisia. Uusi ilo ja perspektiivi musiikin tekemiseen löytyi lopulta Portugalin Aveirosta, johon hän suuntasi valmistuttuaan musiikinopettajaksi reilu vuosi sitten. Hänen oli tarkoitus lomailla Aveirossa kolme viikkoa, mutta reissu venähtikin kolmeksi kuukaudeksi.
Tähän päivään mennessä omia biisejä on kertynyt jo sen verran, että pitkäsoiton työstäminen on alkanut pyöriä mielessä.
Lainabiisitkään eivät pääse Aarniolta unohtumaan, sillä hän vetää nimenomaan covereihin nojaavaa Rytmipatio-klubia Jumprussa jo kolmatta kesää. Aiempina kesinä Rytmipatiolla on ollut omat illat muun muassa iskelmälle, popille ja rockille, mutta tällä kertaa teemoina ovat eri vuosikymmenet.
- Haluan uudistua koko ajan, ja olen pyrkinyt siihen myös tämän klubin osalta.
Tätä on joutunut pohtimaan
- Suurin hyöty kisassa oli se, että sain varmuuden siitä, että haluan tehdä musiikkia. Haitaksi voi laskea sen, että joillakin saattaa olla laulukilpailuista sellainen negatiivinen mielikuva, että se puristaa laulajan tiettyyn muottiin. Se leima voi jäädä elämään.
- Tämä bändi on kuitenkin ihan eri homma ja uusi polku eikä liity mitenkään siihen, että olin Idolsissa, Tuomi painottaa.
Solalta ilmestyy esikoisalbumi tänä vuonna levy-yhtiö Sound Of Finlandin kautta. A&R-manageri
- Toivoisin, että vaikka vuoden päästä kukaan ei muista enää sitä, että Heikki oli Idolsissa, vaan puhuu siitä, että Sola on tosi kova bändi.
Artikkelin lähde Kaleva