Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Kotiseutuyhdistys Oulu-Selskapi ry:n puheenjohtaja Sinikka Purola, 75, esittelee 1920-luvulla Oulussa Franzenin talon sisäpihalla otettua ryhmäkuvaa.
Kuvassa poseeraa Purolan isoisän Ivan Mihailovits Sihvoinin seitsenjäseninen kotiorkesteri.
- Isoisä soittamassa kitaraa kotinsa pihassa on yhä yksi kaikkein rakkaimpia lapsuusmuistoja.
Kokoonpano, johon kuului Purolan isoisän lisäksi hänen oma isänsä sekä tämän sisaruksia, soitti usein Hupisaaren puiston kesätapahtumissa 1900-luvun alkupuoliskolla.
- Ivan saapui kuulemieni tarinoiden mukaan konserttipaikalle kitaraa soittaen, mukulat mandoliinien ja balalaikkojen kanssa perässä parijonossa, Purola sanoo.
Isovanhempiensa vaiheista Purola kuuli Oulu-Selskapin jäseneltä, jonka perheessä isoisä asui vuokralla toisen maailmansodan aikana.
- Kun isoisäni Oulun Ilmarinkadulla olleeseen kotitaloon tuli kylään venäläisiä vieraita, ovet ja ikkunat avattiin niin, että soitto ja laulu raikasivat ulos saakka.
Sihvoin oli venäläinen emigrantti. Ennen Ouluun muuttoaan hän työskenteli Pietarissa Putilovin rautatehtaalla kirjanpitäjänä. Vuonna 1913 hänet määrättiin töihin Oulussa sijaitsevalle Veljekset Åström Oy:n nahkatehtaalle.
- Vanhaisä tuli Ouluun Åströmille Venäjän tykistörykmentin nahkantarkastajaksi sen jälkeen, kun Venäjän keisarillinen armeija oli tehnyt tehtaalle tilauksen 900 000 hevosen nahkavehkeisiin.
Venäläisten esivanhempiensa elämästä Pietarissa Purola kuuli tädiltään Alexandra "Schura" Sihvoin-Belaglosovalta.
Vuonna 1903 syntynyt täti eli 95-vuotiaaksi.
- Schura ehti Pietarissa kokea Venäjän vallankumouksen alkuhetket, ennen kuin hänen mummonsa, jonka luona hän siellä asui, lähetti tytön junalla Ouluun sisarustensa ja vanhempiensa luo.
Isovanhempien jäämistöstä löytyy myös Purolan isoisän luku- ja kirjoitustaidottoman anopin vuonna 1937 sanelema kirje.
- Suurin osa isoisäni Neuvostoliitossa asuneista sukulaisista ilmeisesti menehtyi Leningradin piirityksessä, kotiseutuaktiivi epäilee.
Purola on selvittänyt sukunsa vaiheita aina 1800-luvun puoleen väliin saakka.
Isoisän isä oli tullut Pietariin rautatehtaalle töihin Moskovan kuvernementin Rjizanin pikkukaupungista.
Hänen isoäitinsä vanhemmat taas olivat Ukrainan juutalaisia, jotka muuttivat 1800-luvun lopulla Pietariin työn perässä.
Kirkonkirjoja on Neuvosto-Venäjän ajalta vaikea löytää. Vanhat puhelinluettelot, joista nimiä ja osoitteita voisi etsiä, ovat kiven alla.
Pietarissa Purola on käynyt kuusi kertaa vuoden 1982 jälkeen.
- Isovanhempien vanha kotitalo on saanut väistyä uusien rakennusten tieltä, mutta vanha rautatehtaan rakennus, jossa isoisäni kävi töissä, on yhä pystyssä, hän sanoo.
Kosti-isänsä sodanaikaisia vaiheita Purola on saanut selvitettyä suvun vanhoista valokuvista sekä kirjeistä.
- Suvun vanhoja valokuvia sekä muuta vanhaa tavaraa säilytettiin lapsuuskodissa senkissä, visusti minulta ja muilta sisaruksiltani piilossa.
Kun Purola sisaruksineen vuosia vanhempiensa kuoleman jälkeen avasi senkin, sieltä löytyi isän vanhoja sota-aikaisia rullalle vääntyneitä mustavalkokuvia sekä kirjeitä.
- Suoristin kuvat raskaiden tietokirjapinkkojen alla, minkä jälkeen laitoin ne kansioon, joka on ollut sukulaisilla lainassa jo monet kerrat.
Fakta
Syntynyt Oulussa 29.11.1939, viisi lasta, seitsemäntoista
lastenlasta.
Töihin Posti- ja lennätinlaitokselle 1955, jossa työskenteli pääosin sähkepuolella aina eläkkeelle jäämiseen vuonna 2001 saakka.
Oulu-Selskapi ry:n jäseneksi 1981, yhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1989.
Kirjoittanut useita pakinoita Oulun murteella, Oulujokiseuran tervaneuvoksen arvonimi vuonna 2014.
Yhdistystoiminnan ohessa soittaa pianoa sekä tutkii karjalaista kulttuuria.
Neuvostoliitossa
asuneista sukulaisista ilmeisesti menehtyi
Leningradin piirityksessä."
Artikkelin lähde Kaleva