Artikkelin lähde Kaleva
Kai Nevala
Oulu
Manageri? Sehän on tärkeilevä tinkaaja, pelottava vedättäjä, pöyhkeän itsevarma mies, joka tuoksuu rahalle.
Leppoisan oululaisen, 42-vuotiaan urheilumanagerin Harri Niskasen hahmo suorastaan hylkii ennakkoluuloista kumpuavaa määritelmää.
Mies kuulostaa vilpittömältä, mutta varoittaa lauseen kuulostavan kliseeltä.
- Jos vaikka Esapekka voittaisi jonain päivänä maailmanmestaruuden, minulla olisi vain hyvä mieli urheilijan puolesta. En ajattelisi rahaa. Tämän työn parhaita päiviä ovat ne päivät, kun urheilija menestyy.
Esimerkkihenkilö on ralliautoilun Euroopan mestari Esapekka Lappi, jonka asioita Niskanen hoitaa.
Niskanen elää urheilijoidensa mukana. Kun Eemeli Salomäki tai Minna Nikkanen pudottaa riman, manageri kokee vihlaisun sisällään. Samalla tavalla hän jännittää, millaiselle lentoradalle Ari Mannio saa viskattua keihäänsä.
- Koen itse olevani enemmän asioidenhoitaja, hän sanoo.
Yleensä Niskanen aloittaa päivänsä näppäilemällä netin hakukoneeseen urheilijoidensa nimet. Jos mitään erityistä ei ole tapahtunut, managerin päivä rullaa eteenpäin kuin normaalin toimistotyöläisen arki.
- Sosiaalisen median päivittämistä, lentolippujen tai hotellimajoitusten hankkimista, kulkuyhteyksien ja aikataulujen selvittämistä, yhteydenpitoa sponsoreihin... tai sitten yksinkertaisesti rahan etsimistä.
Kaikki alkoi moottoriratojen laidalta.
Kun Niskanen oli pikkunassikka 1980-luvulla, hän seurasi läheltä isänsä Matti Niskasen ajamista. Isä-Niskanen voitti viisi rata-autoilun Suomen mestaruutta.
Harri Niskanen ylsi myöhemmin itse yhteen SM-pronssimitaliin. Oman uransa jälkeen hän pääsi näkemään, kuinka pikkuveli Henri Niskanen käänsi rattia kovatasoisissa eurooppalaisissa formulasarjoissa.
Bensaa suonissa, koko kempeleläisellä perheellä.
- Moottoriurheilu on ollut hyvä koulu markkinoinnin ja sponsoroinnin ymmärtämiseen. Sehän on yltiökaupallistettu laji, Niskanen sanoo.
Niskanen näki läheltä rahapulan ja ongelmat tiedottamisessa. Mies työskenteli terveyskauppaalalla franchise-ketjun toimitusjohtajana, mutta ajatus urheilijoiden auttamisesta muhi pään sisälle.
- Tiesin, miltä tuntuu pyytää rahaa. Tiesin myös, miltä tuntuu, kun rahaa pyydetään.
Nyt hän ollut kuuden vuoden ajan täysipäiväinen manageri.
Jos urheilija - tai varsinkin hänen lähipiirinsä - odottaa managerisuhteelta taloudellisia pikavoittoja, Niskanen pyytää unohtamaan koko jutun. Pikavoittoja ei nimittäin ole luvassa.
- Yleensä sanon, että ensimmäisenä vuonna ei voi antaa takuita mistään rahoista. Korostan pitkäjänteisyyttä. Taustajoukoilla saattaa olla hyvinkin epärealistisia käsityksiä urheilijan arvosta.
Niskanen on tehnyt Lapin, Salomäen, Nikkasen ja Mannion kanssa pitkään töitä. Muitakin manageroitavia on ollut, mutta oululainen myöntää suoraan, ettei kaikkien kanssa voi onnistua.
- Näiden nykyisten kanssa on löytynyt yhteinen sävel, tapa tehdä töitä. Jokaisen kanssa pitää toimia eri tavalla. Esimerkiksi Eemeli ja Ari ovat täysin erilaisia persoonia.
Manageri on juhlinut esimerkiksi Lapin EM-kultaa, Mannion EM-pronssia ja Nikkasen Suomen ennätyksiä, mutta myös vastoinkäymiset kuuluvat asiaan.
Uran kovin paikka oli vuonna 2010. Salomäki aloitti puhelunsa varmistamalla, että manageri istuu tukevasti paikoillaan.
Seiväshyppääjä oli ottanut hölmöyksissään kiellettyä särkylääkettä.
- Analysoimme tilanteen ja päätimme olla täysin avoimia. Kutsuimme ihmiset mediatilaisuuteen ja lupasimme, että Eemeli vastaa siinä paikassa kaikkiin kysymyksiin, Niskanen kertoo.
Salomäki sai lievästä dopingrikkeestä kolmen kuukauden kilpailukiellon. Julkisesti asia hoitui äärimmäisen tyylikkäästi.
Ei ole kuitenkaan ihme, että manageri joutuu välillä olemaan myös urheilijoiden tukihenkilö.
- Tai saan olla, Niskanen korjaa.
Asiakassuhteen perustana on luottamus.
- Saan ideoida ja toteuttaakin vapaasti. Urheilijat luottavat minuun, eivätkä kysele, onko tässä mitään järkeä.
Lauseen jälkeen Niskasta naurattaa.
- Tai no, ovat he joskus alkuaikoina saattaneet kyselläkin.
Oululaismanageri
- Harrin toimintatapa on järkevä ja sopivan rento, koska kysymys on urheilusta. Minun ei tarvitse kantaa vastuuta turhista asioista, kun Harri pystyy sopimaan kuvioistani ja tekemään aikataulut, harjoitusleiriltä Italiasta tavoitettu Nikkanen sanoo.
Niskanen ideoi ja järjesti kahtena vuotena seiväshyppykilpailut lempääläläiseen kauppakeskukseen. Tapahtuma palveli hänen asiakkaitaan Nikkasta ja
Järjestelyissä oli melkoinen savotta, varsinkin kun Niskanen ei halunnut tehdä kilpailusta pikkutapahtumaa, vaan jenkkityylisen ison shown tiskijukkineen ja tanssityttöineen.
- Itse kisaa varten piti löytää paikka, jossa on vauhdinottoon tilaa yli 50 metriä ja korkeutta vähintään kuusi metriä. Pelkästään patjojen kuskaamiseen tarvittiin kuorma-auto. Kun toisena vuonna mukana oli myös pituushyppykilpailu, kauppakeskukseen piti roudata 11 kuutiota hiekkaa, Niskanen muistelee.
Artikkelin lähde Kaleva