Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen
"Kalman valjuna kävi hän etuhuoneen lävitse, sanoi siinä asuville ei voivansa hyvin ja että rauhassa tahtoi nukuttaa lapsiansa. Sitte otti, miten usein ennenkin, avaimen ovesta. Hänen suojastansa ei nyt muuta kuulunut kuin laulu, millä tavallisesti nukutti lapsiansa: Nuku nuku nurmilintu---
Laulun vaiettua ei hiiskaustakaan kuulunut. Mutta parin tunnin kuluttua kuultiin äidin surullisen somalla äänellä laulavan hautausvirttä ja itkevän. Sitten oli ihan haudan äänettömyys. ---Hienolla rihmalla oli hän kuristanut heidät kaikki heidän nukkuessaan."
Näin kirjoitti kirjailija Sara Wacklin Moniuksen Liisusta
Oulun maakunta-arkiston johtaja Vuokko Joki on tutkinut vanhoja oikeuden pöytäkirjoja raahelaisen kultasepän kisällin vaimon Greta-Lisa Hildenin tapauksesta ja on verrannut niitä Wacklinin tarinaan. Hän löysi Wacklinilta useita epätarkkuuksia, jotka saattavat olla osittain tietoisia ratkaisuja. Selvää on ainakin se, että Wacklin halusi tuoda esiin naisasiaa.
Sara Wacklin ei itse asunut tapahtuman aikaan Oulussa, vaan oli Turussa.
- Hän oli kuulopuheiden varassa. Tapahtuma herätti huomiota, mistä kertoo se, että jopa kenraalikuvernööri vaati selvitystä asiasta, eli kyllä siitä varmasti Turussakin kohistiin, Joki kertoo.
Wacklinin sympatiat ovat Liisun puolella.
- Selvästikin Wacklin halusi lukijan ymmärtävän, miten mahdottomassa tilanteessa Liisu oli.
Tarinan alkupuolella kuvaillaan Liisun äitiä, Anna Moniusta, alkoholistiksi, joka pieksi lapsiaan.
- Anna Moniuksesta ei rippikirjassa ole tällaisia merkintöjä. En sano, etteikö näin olisi voinut silti olla. Oulu oli vajaan 5 000 asukkaan kaupunki, jossa ihmiset tunsivat toisensa.
Liisun sanotaan muuttavan Raaheen mennäkseen naimisiin kunnollisena ja varakkaana pidetyn Carl Hildenin kanssa.
Tosiasiassa Greta-Lisa muuttaa Raaheen jo kolme vuotta ennen avioitumistaan.
- Kun naimaton nainen muutti yksin toiselle paikkakunnalle, siihen oli usein tietty syy: avioton lapsi. Greta-Lisalla sellaisesta ei löytynyt merkintää kirkon arkistossa.
Vuonna 1818 Greta-Lisa avioituu Carl Hildenin kanssa. Mies osoittautuu viinaanmeneväksi ja väkivaltaiseksi.
Greta-Lisa hankkii lisäelantoa perheelleen valmistamalla pitsireunaisia tykkimyssyjä. Vuonna 1823 hän saa sakot kaupankäynnistä "epäilyttävien henkilöiden kanssa".
Perheeseen on juuri syntynyt kolmas lapsi. Samana vuonna vanhin lapsista, Ebba Charlotta, kuolee vain parivuotiaana.
Carl Hilden saa useita sakkoja vaimonsa pahoinpitelystä, myös äitinsä huonosta kohtelusta.
- Varmasti Greta-Lisalla oli jaksamisongelmia, kun lapsiakin syntyi vuoden välein. Naisen asema ja vaihtoehtojen vähyys tulevat asiakirjoissakin esille.
Vuonna 1825 raskaana oleva Greta-Lisa pakenee epätoivoista tilannettaan kotikaupunkiinsa Ouluun.
Joen mukaan pakenemiseen saattoi vaikuttaa myös sakkotuomio, josta Wacklin ei mainitse mitään.
- Jos hänellä ei ollut rahaa maksaa sakkoja, häntä olisi odottanut vankila. Mitä hänen lapsilleen olisi silloin tapahtunut?
19.4.1826 Greta-Lisa Hilden saa lääninkanslialta määräyksen: hänen olisi palattava miehensä, laillisen holhoojansa, luokse Raaheen ja sovittamaan sakkonsa vankilassa.
Iltapäivällä hän menee kotiinsa ja surmaa kolme lastaan, joista nuorin Ebba
Aurora
on vain viiden kuukauden ikäinen, toiseksi nuorin Fredrik 3 vuotta ja vanhin Carl Johan 4 vuotta (oikeuden pöytäkirjoissa virheellisesti 6 vuotta).
Puolustuksekseen Greta-Lisa sanoo vain sen, että hän halusi pelastaa lapsensa vielä kurjemmalta kohtalolta. Lapset haudataan kirkkomaahan Oulussa raastuvanoikeuden poikkeusluvalla.
Jutun oikeuskäsittelyssä kaupunginviskaali Levonius pitää myös Carl Hildeniä osasyyllisenä tapahtuneeseen. Raastuvanoikeus kuitenkin vapauttaa hänet vastuusta.
- Tuohon aikaan nainen oli miehen omaisuutta, ja lievempiä pahoinpitelyjä saatettiin katsoa tästä näkökulmasta.
Huomionarvoista on Joen mukaan myös se, että Greta-Lisa tekee surman samana päivänä kuultuaan, että hänen olisi palattava takaisin Raaheen.
- Kun nuori äiti joutuu niin tiukan tilanteen eteen, eikä edes pääse nukkumaan yön yli, suurin mielenkuohu ei pääse laantumaan.
Greta-Lisa odottaa saavansa kuolemanrangaistuksen, ja saakin sen. Hän ei ano armoa eikä kadu, kuten useimmat kuolemaantuomitut.
Tsaari Nikolai I päättää valtaan noustuaan 1825, ettei kuolemantuomioita panna enää täytäntöön. Greta-Lisa Hilden tuomitaan 30 parin raipparangaistukseen, julkiseen rippiin ja kehruuhuoneeseen eli naisten vankilaan. Hän anoo armoa.
- Mielenkiintoista, että hän tekee sen vasta tässä vaiheessa. Ei sen takia, että katuisi, vaan siksi, ettei usko kestävänsä raipparangaistusta.
4.7.1827 Greta-Lisa Hilden saa raipparangaistuksensa, mutta niin, ettei "hänen henkeään tai terveyttään vaaranneta". Yksitoista päivää sen jälkeen hän astelee Oulun tuomiokirkkoon ja tunnustaa julkisesti syntinsä. Loppukesästä hänet kuljetetaan Lappeenrannan kehruuhuoneeseen.
Jalkaraudoissa elinkautistaan istuvasta Greta-Lisasta on myös kehruuhuonearkistossa maininnat "hirviö" ja "raudoissa".
- Se saattoi viitata siihen, että häntä pidettiin hirviönä tekonsa vuoksi. Saattoi olla myös niin, että hän ei ollut täysin järjissään.
Vuoden 1834 jälkeen merkinnät loppuvat, mikä johtuu myös siitä, että Lappeenrannan kehruuhuoneen arkisto on vailinnainen.
Raahen 1832-1838 rippikirjassa Greta-Lisa on vielä mainittu miehensä yhteydessä. Joki arvelee hänen kuolleen 1850-luvun tienoilla.
Carl Hilden kuoli 1853. Hän ei mennyt koskaan uusiin naimisiin.
Fakta
juhlitaan Oulussa useissa eri näyttelyissä.
tuomittu Liisu - Saran tarina asiakirjojen valossa Oulun maakunta-arkistossa 16.10. saakka.
jäljillä Pohjois-Pohjanmaan museossa
13.9. saakka.
Sara Oulun yliopiston kirjasto 12.9. saakka.
sisaret Oulun kaupunginkirjasto 31.5. saakka.
Saran silmin Oulun kaupunginarkisto 26.-3.7. ja
27.7.-18.9.
opettaja, tyttöjen koulutuksen uranuurtaja.
Oulussa 26.5.1790, kuoli 28.1.1846 Tukholmassa.
jo nuorena apuopettajana pienten lasten koulussa Oulussa.
ranskan kieltä ja musiikkia Turussa sekä toimi kiertävänä pedagogina Etelä-Suomessa.
perustamissaan yksityisissä tyttökouluissa Oulussa 1819-22, Turussa 1825-27, Helsingissä 1827-30, Oulussa 1830-34, Helsingissä 1836-39, 1939-43.
opiskeli Pariisissa, jotta voisi perustaa ylemmän tyttökoulun Helsinkiin. Edistyksellisessä koulussa opetettiin muun muassa laskentoa, maantiedettä ja historiaa.
Tukholmaan keväällä 1843 Köpmansgatan 12:een, jossa kirjoitti teoksen Hundrade minnen från Österbotten (Satanen muistelmia Pohjanmaalta). Kirja ilmestyi kolmiosaisena 1844-45. Se oli aikansa myyntimenestys.
kirjaa paheksuttiin, ja ilkeät piirit kutsuivat sitä nimellä Satanen valheita Pohjanmaalta.
Artikkelin lähde Kaleva