Kevät- ihmisen testi

Hanna Kuusiluoto
Oulu
Kesäisten lauantaiaamujen rutiini on aina sama. Raija Lahdenperä, aamuihminen, juoksee Olhavan-mökiltä hautausmaalle ja takaisin, yhteensä 17,2 kilometriä, suunnilleen puolet viikottaisista kilometreistään.
Loput kertyvät Iinatin pururadalla ja Oulujokivarressa.
Tähän aikaan vuodesta Lahdenperän, kevätihmisen, tajunnan täyttävät linnunlaulu, soliseva vesi, heräävä luonto ja viileä, happipitoinen ilma.
- Joskus tulee ahaa-elämyksiä, mutta yleensä en mieti juostessa oikein mitään, hän sanoo.
Kyse on omasta ajasta, sillä Lahdenperä juoksee yksin. Vastapainosta työlle, jota rakennusinsinööri ja sisustussuunnittelija on paiskinut yrittäjänä neljännesvuosisadan.
Liikunnallinen elämäntapa sai alkunsa lukiosta, jota Yli-Iin tyttö lähti käymään Kiiminkiin. Samasta paikasta tarttui kainaloon heila, joka harrasti liikuntaa tosissaan.
Molemmat ovat pysyneet mukana 41 vuotta.
Talvisin pariskunta hiihtää, keväisin tai syksyisin vaeltaa itäkairassa. Siinä sivussa liikkuminen on tartutettu neljään lapseenkin. Pieninä he pyöräilivät mukana, kun äiti ja isä treenasivat Suomi juoksee -tapahtumaa varten. Kuudesta - kohta seitsemästä - lapsenlapsesta vanhimmat osoittavat jo samanlaisia taipumuksia.

Vuonna 2008 Lahdenperän mielessä alkoi itää ajatus itsensä testaamisesta Terwamaratonilla. Oulun Pyrinnön maratonkoulussa Maija Oravamäen ja Elina Lindgrenin opissa takkiin tarttui oppi säännöllisestä juoksemisesta ja oman kehon kuuntelusta.
- Ensimmäiselle maratonille valmistautuessani noudatin heidän ohjeitaan tarkasti, ja uskon, että silloin sain rakennettua perustan kuntoon. Nyt luotan jo siihen, että peruskunto on olemassa.
Nyt takana on kuusi maratonia, joista nopein kulki Rovaniemellä viime kesänä 4.35:een. Seitsemäs on edessä lauantaina Terwamaratonilla.
- Paitsi jos sataa kauheasti, juoksen vain puolikkaan. Vuosi sitten oli 27 astetta lämmintä, ja silloinkin riitti puolikas. En ota tätä niin vakavasti, en ole kilpailuhenkinen, enkä juokse aikaa vaan matkaa.
Mielessä pyörii haave erilaisesta maratonista.
- Täytän tänä vuonna 60, ja sitä voisi juhlistaa vaikka New Yorkin maratonilla. Toisaalta ruuhkainen massajuoksu ei ole minun juttuni. Mieluummin vaikka Pyhälle Tunturimaratonille, siellä olisi vaativa maasto.

Artikkelin lähde Kaleva