Iso mies ja kasvavat haaveet

Hanna Kuusiluoto
Oulu
Ensivaikutelma on vähän totinen ja hiljainen, mutta älkää antako sen pettää.
Istukaa hetkeksi kuuntelemaan, mitä Sami Aaltomaalla on sanottavana, ja uimarista paljastuu harvinaisen valloittava nuori urheilija. Periaatteen mies, selvästi.
Nuori mies on pitkä, 190-senttinen, sillä pitkiä parhaat uimarit tapaavat nykyisin olla - mitä pitemmät varret kauhoissa ja räpylöissä on, sitä tehokkaammin vesi siirtyy niiden tieltä. Hakematta tulee mieleen muuan Matti Mattsson.
Aaltomaa on raamikas jopa uimariksi, sillä hän tekee voimaharjoittelua poikkeuksellisen paljon - painonnostotyyppistä nopeusvoimaa ja kehonhallintaharjoittelua. Niistä on kiittäminen suurimpia vahvuuksia, nopeus- ja voimaominaisuuksia sekä uimarille poikkeuksellista kehonhallintaa, joka helpottaa tekniikkavirheiden korjaamista.
Aaltomaa tuntee kehonsa ja ottaa esimerkillisesti vastuuta tekemisistään - siksi hän on äärettömän hyvä valmennettava.
Urheilullisesta elämäntavastaan hän on tarkka. Sen jälkeen kun reservin vänrikki ja kaksinkertainen kadettien maailmanmestari kotiutui Puolustusvoimien Urheilukoulusta viime syksynä, koko paketti on kasattu palvelemaan uintia.
Liiketalouden opinnot ammattikorkeassa mukautuvat kahden treenin päiviin, ja työpaikka on jo seitsemänä kesänä ollut kuin urheilijalle räätälöity. Työnantaja aseliikkeessa Vihiluodossa on entinen skeet-ampuja Markus Remes, Montrealin olympiakävijä, joka tietää, mitä urheilu vaatii. Kun kesäpoika muutama viikko sitten palasi Vaasasta Suomen mestarina, työpaikalla odottivat kakku ja lupaus siitä, että leiri- ja kisamatkoihin löytyy joustoa tänäkin kesänä.
Aaltomaa on myös huomattavan kova syömään. Tyttöystävällä on yleensä ruoka valmiina odottamassa kotona Intiössä, ja uimari on tarkka siitä, mitä syö. Oikeaa, terveellistä ruokaa, jolla jaksaa ja kasvaa kohti sadan kilon haamurajaa. Syksyisin hän poimii marjoja. Eikä suostu koskaan käyttämään minkäänlaisia lisäravinteita - se on ylpeydenaihe ja itsepäisyyskysymys.
- SM-kisat ovat ainoa poikkeus, siellä lajien jälkeen jaetaan kaikille palautusjuomat, hän sanoo.

Aaltomaan 50 metrin rintauinnin kultamitali SM-kisoissa oli hänen ensimmäisensä ja ensimmäinen mestaruus oululaisille miesuimareille sitten 2000-luvun alun ja Lenkkerin veljesten Pertin ja Timon. Pohjoisessa on osattu tehdä vahvoja rintauimareita, mutta enimmäkseen heitä on tehty naisista - Oulussa korostuu se uinnissa tuttu ilmiö, että palloilulajit imevät leijonan osan lahjakkaimmista pojista. Aaltomaa on saanut oppinsa Kempeleen Pyrinnössä, ja muistaa olla siitä kiitollinen.
Kehittämistä on mahdollisimman taloudellisessa tekniikassa. Jotta haave Rion olympialaisista voisi kasvaa, myös satasen on kuljettava. Ennätys 1.03,72 on reilun vuoden takaa. Rion B-raja on 1.02,69 ja kivikova A-raja 1.00,57.
Mutta ei mennä vielä asioiden edelle. Aaltomaan uran toistaiseksi suurin koitos on edessä elokuun alussa Kazanin MM-altaassa.
Uimari tietää olevansa ison kynnyksen edessä. Kansalliselta huipulta suuren maailman vauhtiin on matkaa, ja siitä Oulunsalon poika sai kouriintuntuvan opetuksen viime kaudella Uimaliiton entisen päävalmentajan, tanskalaisen Bo Jacobsenin vetämällä leirillä.
Tarpeeksi monta kameraa sekä veden alla että päällä ja maailmantilastoihin sovitetut hidastukset paljastivat armottomasti heikkoudet, joita ei paljaalla silmällä näe.
Aaltomaa ja valmentaja Tommi Pulkkinen, Oulun Uinnin vanha velho, ottivat opin mukaan Raksilaan ja ryhtyivät töihin.
- SM-kisoissa uusi tekniikka onnistui jo hyvin, kaikki liikkeet veivät eteenpäin.
Voittoaika ja ennätys, 27,72, vei Aaltomaan maailmantilastossa tuona päivänä sijalle 22. Kazanissa sillä ei jää kovin kauas semifinaaleista. Tilastokärki juuri nyt on britti Adam Peatyn 26,88.
- Satasen finaalissa uin ensimmäisen puolikkaan 30,1 sekuntiin. Sen pitäisi olla 28 ja yläosia päälle.

Rion olympialaisia Aaltomaa ajattelee jalat tiukasti maassa. Haaveita on silti syytä olla, ja kun poika on kasvanut, ovat kasvaneet haaveetkin.
Ei siitä loppujen lopuksi vielä niin kauan ole, kun Sami Aaltomaan suuri haave oli yltää Ruskauintien 50 metrin vapaauintifinaaliin.
- Siellä uivat isot pojat, ja se näytti niin saavuttamattomalta.
Riokaan ei ole pilvilinna. Valmentaja Pulkkisen sanoin: se on optimismin ja realismin välimaastossa.

Artikkelin lähde Kaleva