Artikkelin lähde Kaleva
Nallikarin leirintäalue Oulussa kohosi matkailijoiden suosikiksi viitisenkymmentä vuotta sitten. Kaleva uutisoi vappuaattona 1965, että Oulun Nallikari oli ollut jo useamman vuoden ajan Suomen vilkkain camping-paikka.
Ennätys Nallikarin matkailijoiden määrässä saavutettiin edellisenä kesänä 1964, jolloin Oulun leirintäalueella yöpyi lähes 31 000 turistia. Toiseksi suosituin oli Jyväskylän leirintäalue, joka jäi muutaman tuhannen kävijän päähän.
Arvioiden mukaan Oulun läpi kulki vuosittain tuolloin jo yli 200 000 matkailijaa. Matkailu alkoi yleistyä erityisesti 1960-luvulla. Oulu oli usean valtatien solmukohta ja sijaitsi nelostien varrella matkalla pohjoiseen.
Samaan aikaan suomalaisista yhä useampi kykeni ostamaan henkilöauton, kun elintaso nousi ja maahan sai viimeinkin tuoda autoja myös lännestä. Autoistumisen mukavuutta lisäsi, kun valtatiet muuttuivat sileiksi pikipinnoiksi.
Hietasaari Oulussa on vanha huvila-alue jo 1800-luvulta. Alueen hiekkarannat hoksattiin vasta 1930-luvulla, jolloin loikoilu rantahiekoilla alkoi kerätä suosiota Suomessa esimerkiksi Karjalankannaksella sijainneen Terijoen uimarantojen ansiosta.
Nallikarin käyttöönotto viivästyi sotien takia. Ranta-alueen kehittäminen pääsi oululaisittain hitaaseen vauhtiin 1950-luvun alussa, kun kaupunki otti uimarannan kehittääkseen. Olihan alueelle noin kilometri vapaata, uimakelpoista hiekkarantaa, jota teollisuus ei halunnut vallata.
Kaupunki alkoi viimein rakentaa Nallikaria useammassa vaiheessa. Kesällä 1964 saatiin pystyyn keittokatos, suihkukatos sekä wc-rakennukset. Keväällä 1965 tehtiin talousrakennus keittiökatoksineen.
Kaupungin työpäällikkö, diplomi-insinööri Erkki Päällysaho halusi painottaa Kalevan haastattelussa, että mikään leirintäalue ei ole koskaan täysin valmis.
- Meidän Nallikari on tehty omaan muotoonsa. On paljon loisteliaampia retkeilyalueita eri puolilla Suomea. Olemme pyrkineet saamaan Nallikarin sellaiseksi, että se tyydyttäisi monia eri makuja.
- Kaikkia se ei kuitenkaan pysty tyydyttämään, niin kuin ei mikään voi koskaan täysin tyydyttää, Päällysaho muotoili asiaa paikallisen elämänasenteen tapaan.
Kaupunki kunnosti kesällä 1965 myös kaksi vanhaa huvilaa matkailumajoiksi. Toppilassa. Parin hehtaarin tontilla veden ääressä sijainneet Storen huvilaan ja Päivärinteen huvilaan laskettiin saatavan noin 70 yöpymispaikkaa.
Fakta
Leiriytymispaikkoja meren äärellä oli Oulussa viimeistään 1930-luvulla, muun muassa Nuottasaaressa, Oritkarissa tai Hietasaaressa.
Nallikariin suunniteltiin pukusuojia ja käymälöitä 1939, mutta sota keskeytti aikeet.
Sotien jälkeen Sotainvalidien veljesliiton Oulun osasto kehitti uimarannan toimintaa Nallikarissa. Kaupunki tuli mukaan 1950-luvun alussa.
!ANNA VINKKI historiajutusta. Ehdota aihetta! Julkaisemme sunnuntaisin Ihmiset-osastolla tarinoita menneisyydestä. Lähetä kuvia!
Ota yhteyttä: yhteisot@kaleva.fi, PL 170, 90401 Oulu tai 044 7941300.
Artikkelin lähde Kaleva