Artikkelin lähde Kaleva
Kauko Kuismanen. Eversti Kauko Kuismanen kuoli Oulussa lyhyen sairauden murtamana 11. helmikuuta. Hän oli syntynyt 10.9.1921 Terijoella.
Kuismasen lapsuus loppui 30. marraskuuta 1939, kun kranaatteja alkoi sataa Terijoelle. Äiti konttasi lapsineen ojia myöten viimeiseen evakkojunaan. Suojeluskuntaan kuuluneelle 18-vuotiaalle lukiopojalle annettiin kivääri käteen.
Poikien ensimmäinen tehtävä oli sillan suojeleminen. He saivat kivääreillä ammutuksi alas venäläiskoneen.
Valitettavasti lentäjä onnistui pakoretken aikana ampumaan luutnantti Jorma Gallen-Kallelan. Myöhemmin seurasi erilaisia tehtäviä rintaman taustalla, kunnes helmikuussa lehdistö väitti marsalkka Mannerheimin käyttävän lapsisotilaita.
Nuorukaiset siirrettiin välittömästi kauemmas sotatoimialueelta.
Kuismanen kävi RUK:n välirauhan aikana. Jatkosodan syttyessä hän taisteli joukkueenjohtajana JR5:ssä Karjalankannaksella. Hän haavoittui vasempaan jalkaan tarkka-ampujan luodista, ja taisteli toivuttuaan eversti Motti-Matti Aarnion JR 56:ssa Itä-Karjalassa. Huhtikuussa 1942 hän haavoittui.
Kuismanen aloitti Kadettikoulun asemasodan aikana 1943. Puna-armeijan suurhyökkäyksen aikana 1944 hän taisteli kadettina Vuosalmen tulihelvetissä.
Sotaa seurasivat Mannerheimin vartiokomppanian johtaminen Mikkelissä, Lapin raivaustyöt ja turvallisuustehtävät Helsingissä "vaaran vuosina".
Sodanjälkeiseen elämään kuuluivat myös asuntopula, siirtolaisen koditon tunne ja monien siviileiden vihamielisyys upseereita kohtaan.
Elämä muuttui, kun Mikkelin varuskunnassa tuli vastaan yksinäinen sairaanhoitaja. Viipurilaiselle sairaanhoitajalle Signe Saastamoiselle järjestyi saattaja. Siitä alkoivat yhteiset kävelyt sekä myöhemmin vaellukset ja hiihtoretket.
Sotakorkeakoulun Kuismanen kävi 1951-1953. Sotia seuranneet vuosikymmenet kuluivat perheen perustamisessa, lasten koulutuksessa ja työelämässä. Upseeriperheelle tuli Suomineito tutuksi: Mikkeli, Tuusula, Helsinki, Kajaani, Oulu, Sodankylä, Valkeala ja Kuopio. Varuskunnat olivat värikkäitä ja turvallisia ympäristöjä, ja upseerit monipuolisia persoonia. Kauko itse harrasti laulua, perheen kanssa retkeilyä ja runojen kirjoittamista.
Elämään tuli vähitellen myös yhteiskunnallista ja kansainvälistä ulottuvuutta. Hän järjesti presidenttien, kuninkaallisten ja monien muiden vierailuita.
Kuismanen oli rehellinen, periaatteilleen uskollinen ja suorapuheinen. Suosittu esimies toimi muun muassa Lapin Jääkäripataljoonan ja Karjalan Prikaatin komentajana.
Eläkepäivät pariskunta vietti lastenlapsiensa lähellä Oulussa. Everstin kiireet eivät loppuneet, vaan kuntoilu, kertausharjoitukset ja veteraanityö olivat ohjelmassa viime päiviin saakka. Ansioistaan Kuismanen nimettiin Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin kunniapuheenjohtajaksi. Yhteiskunnallista keskustelua tuli seurattua tarkkaan. Hänen mielestään Suomen tulisi liittyä Natoon.
Artikkelin lähde Kaleva