Artikkelin lähde Kaleva
Leena Valjus. Varatuomari Leena Kaari Valjus, omaa sukua Kupila, kuoli synnyinkaupungissaan Oulussa 83-vuotiaana lyhytaikaisen rajun sairauden murtamana 24.4.2014. Hän syntyi 17.9.1930 eteläpohjalaisen yrittäjäperheen kuopuksena.
1940-luvun pikkulotta ja Teiniliiton aktiivi pääsi ylioppilaaksi Oulun tyttölyseosta 1949 ja opiskeli Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan emäntä, Pykälä ry:n ja osakunnan Kriminaaliklubin jäsen valmistui lainopin kandidaatiksi 1954 ja varatuomariksi 1957. Samana vuonna PPO:n 50-vuotisjuhlassa hän kohtasi kotikaupungin pojan, arkkitehti Seppo Valjuksen, jonka kanssa solmi avioliiton 1958.
Oulun ja Lapin läänien liikevaihtoverotoimiston tarkastajana (1956) ja Oulun kaupungin sosiaalilautakunnan sihteerinä (1957-58) uraansa käynnistänyt nuori juristi ryhtyi kotiäidiksi perheen muuttaessa Kanadaan, jossa Viljo Revellin toimiston henkilökuntaan kuulunut puoliso oli mukana suunnittelemassa Toronton kaupungintaloa. Kanadassa syntyi perheen kolmesta pojasta ensimmäinen, Sampo.
Uudet haasteet odottivat kotimaahan paluun jälkeen. Valjus työskenteli paitsi Oulun sosiaalilautakunnan sihteerinä (1963) myös Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjuksen toimistosihteerinä (1960-93) ja Oulun kauppaoppilaitoksen oikeusopin tuntiopettajana (1973-76). Hän oli Oulun holhouslautakunnan jäsen (1964-70) ja päätoiminen puheenjohtaja (1971-93), Säästöpankki Sampon (1965-75), Oulun Aluesäästöpankin (1975-92) ja Suomen Säästöpankin Oulun alueen isännistön jäsen (1992-93) sekä Oskar ja Ivar Ravanderin Säätiön hallituksen jäsen (1986-2000).
1970-luvun alussa Valjus hankki Ilmajoelta hallintaansa isänsä synnyinkodin ja keräsi sinne esineistöä, mistä kehittyi mittava museoharrastus. Samalla alkoi 40 vuotta kestänyt jäsenyys Pohjois-Pohjanmaan museoyhdistyksessä, jonka puheenjohtajanakin hän toimi (1985-92). Kunniajäsenyys hänelle myönnettiin 1996.
Elämäntyöksi kasvanut intohimo museotoimintaan johti sukututkimukseen ja omaan kirjaan Kertomus Kupilan talosta ja suvusta (2009). Hän kuului myös Ateneumin ja Villa Lanten ystäviin.
Valjus mainitsi lakimiesmatrikkelissa harrastuksekseen vanhat esineet, joihin kohdistunut kiinnostus johti siihen, että hän löysi itsensä posliinimatkalla 1989 Pekingistä keskeltä Taivaallisen rauhan aukion levottomuuksia.
Myös naisklubit veivät häntä niin kauas, ettei kauemmaksi olisi juuri päässyt, kuten Lyceumklubien kokoukseen Uuteen-Seelantiin. Olihan Valjus Oulun Lyceumklubin perustajajäsen, ja hänet valittiin sen kunniajäseneksi viime vuonna.
Valjus kuului myös oululaisen Ladies Circle -10:n perustajäseniin. Näiden senioreihin kuuluminen oli hänelle tärkeää elämän loppuun saakka.
Kaisu Mikkola
Artikkelin lähde Kaleva