Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Ludi Wang on saapunut aamuvarhaisella Englannin Bathista Ouluun, mutta väsymyksestä ei ole tietoakaan, vaikka neitonen istutetaan haastateltavaksi melkein saman tien.
Wangin koti on Oulussa, mutta tällä hetkellä hän asuu Bathissa. Hän opiskelee Bathin yliopistossa taloustieteitä.
"Olen viihtynyt hyvin. Englantilaisten huumorintaju on samankaltainen kuin suomalaisten. Bath on kaunis ja historiallinen kaupunki, joka sijaitsee 156 kilometriä Lontoosta länteen. Opiskelun ohessa on jäänyt hyvin aikaa taide- ja urheiluharrastuksille", hän iloitsee.
Taideharrastuksensa vuoksi Ludi Wang vieraili Pohjois-Suomen kirjailijapäivillä Taivalkoskella. Siellä julkistettiin Päivi Honkakosken kirjoittama ja Wangin kuvittama satukirja Tervatonttu Toivo.
Syntyisin Wang on Pekingistä, mutta muutti Ouluun it-alalla työskentelevien vanhempiensa kanssa ollessaan 7-vuotias. Silloin Wang oli käynyt jo vuoden koulua, koska Kiinassa mennään kouluun vuotta nuorempana kuin Suomessa. Wangin kotikieli on kiina, mutta hän puhuu suomea kuin natiivi.
Tervatonttu Toivo -kirjan kuvitus oli perinteitä arvostavalle ja taiteellisesti lahjakkaalle Wangille unelmaprojekti. Kirjassa yhdistyvät historia ja sadun maailma.
Taustatyötä tehtiin yhdessä Honkakosken kanssa tutustumalla Turkansaaren ulkomuseossa tervanpolttoon ja vanhoihin rakennuksiin ja esineisiin. Valokuvaamalla ja seuraamalla tervahaudan tekoa Wang sai mallia työasennoista ja -prosessista. "Tämä on ollut kiehtova projekti. Tervakulttuurissa heijastuu suomalaiselle kulttuurille ominainen luonnonläheisyys. Terva oli myös paikallinen erikoistuote, jonka merkitys tuodaan nyt sadun keinoin esille", Wang sanoo.
Erilaisten hahmojen kehittely käsikirjoituksen pohjalta oli haasteellista mutta kiintoisaa. Pääosassa häärii tervatonttu Toivo. Lisäksi sadussa esiintyy Toivon perhettä ja ystäviä, on myös Toivon kadonnut isoisä, vanha tervahautamestari Ukko Tervaskanto ja nykyinen hautamestari Olavi Oivaterva ja sadun pahis, ilkeä tonttu Luihu.
"Oli tärkeää, että hahmojen ulkonäkö heijastaa heidän luonteenpiirteitään ja että heidät erottaa toisistaan muutenkin kuin asujensa perusteella."
Wang muistaa piirtäneensä jo ennen tarhaikää. Oulussa hän hakeutui Oulun taidekouluun ja kävi sitä iltaopintoina lukioikään saakka. Taidekoulun lopputyön yhteydessä valmistui portfolio Tervatonttu-kuvitusprojektista.
Balettikoulu Sinikellon johtajaan, kirjailija Päivi Honkakoskeen Wang tutustui harrastaessaan balettia.
"Päivi oli ensimmäinen baletinopettajani. Suunnittelin julisteet kolmeen Sinikellon kevätnäytökseen: Kalevalan tarinoihin perustuva Auringon ja kuun ryöstö, Saapasjalkakissa ja Pessi ja Illusia."
Kun Honkakoski alkoi etsiä käsikirjoitukselleen kuvittajaa, hän kääntyi Wangin puoleen. Wang kuvittaa myös valmisteilla olevan Tervatonttu-kirjan jatko-osan.
Wang arvelee, että päätoimista taiteilijaa hänestä ei tule. "Kiinnostuin taloustieteistä, varsinkin kansantaloustieteestä lukiossa. Olisi hienoa päästä työhön esimerkiksi Suomen pankkiin tai johonkin valtion virastoon. Taide on tapani rentoutua. Jos tekisin sitä päätyönä, tulisi ehkä paineita, enkä voisi nauttia siitä samalla tavoin kuin nyt", hän sanoo.
Wang näkee kiinalaisen ja suomalaisen kulttuurin välillä paljon vastakohtaisuuksia. Suomalainen kulttuuri on nuorta, vapaata, tasa-arvoista ja modernia. Kiinan kulttuuri on vanhaa ja perinteitä vaalivaa. Wang muistaa, kuinka opetteli kuusivuotiaana pekingiläisessä alakoulussa vanhoja runoja ja sanalaskuja.
"Kiinassa pidetään tosi tyylikkäänä, jos käyttää sananlaskuja kirjoituksessa."
Myös vanhempia ihmisiä on kunnioitettava ja puhuteltava oikein.
"Teitittelen aina, enkä koskaan kutsu vanhempia ihmisiä nimellä, vaan sanon heitä sediksi ja tädeiksi."
Kiinassa, jossa asuvat Wangin isovanhemmat, tädit, sedät ja serkut, perhe käy parin vuoden välein.
"Kaipaan heitä usein. Olemme läheisiä. Perheemme asui Pekingissä isovanhempieni luona", Wang kertoo.
Artikkelin lähde Kaleva