Kaikki sielut eivät ole myytävänä

Jouko Vuorjoki
Jos legendaarinen jääkiekkovalmentaja Reino "Pappa" Ruotsalainen ei olisi soittanut Jalosten ovikelloa Heinäpäässä lokakuussa 1974, tarinan suuntaviivat olisivat kulkeneet aivan toiseen suuntaan. Tai pikemminkin aivan väärään suuntaan.
40 vuotta sitten elettiin aikaa, jolloin rento teinielämä ja tytöt olivat ottamassa huippulahjakkaasta Kari Jalosesta tanakan niskalenkin. Teinipoika syötti kotona pajunköyttä ja uskotteli vanhemmilleen, että "jääkiekkoilijan pitää treenata joka päivä monta tuntia".
Ei hän missään harjoituksissa käynyt.
Kuka "Pappa" pääsi Jalosten eteiseen, hän kysyi hölmistyneiltä vanhemmilta, "missäs se teidän Kari on?"
Lyhyen episodin loppu on historiaa. Alkutahdit loi "Pappa", joka talutti Karin korvasta ulos ja suoraan treeneihin.
Nyt 40 vuotta myöhemmin Jalonen on jättänyt pysyvän puumerkkinsä myös kansainväliseen jääkiekkoiluun. Näytöt ovat kiistattomat. Pelaajana mies rikkoi ennätyksiä ja voitti viisi liigamestaruutta. Valmentajana hän johdatti Kärpät viiden vuoden 2004-2008 aikana neljästi tappiin saakka. Viimeistään mestaruus HIFK:n kanssa 2011 nosti Jalosen todellisten huippuvalmentajien joukkoon.
Jalonen teki lyhyessä ajassa - viime lokakuusta vappuaattoon - keskinkertaisesta Lev Prahan joukkueesta huippunipun, joka on ensimmäinen ei-venäläinen joukkue kuusivuotiaan KHL:n finaalisarjassa. Vaikka Jalonen ei päässyt nostamaan Gagarin cupin pokaalia, nyt hänet tiedetään ja tunnetaan kaikkialla huippukiekkoilun maailmassa - niin idässä kuin lännessä.
Jo Nizhny Novgorodissa 2011 Jalonen herätti huomiota, kun hän ajoi jääräpäisesti sisään omaa pelitapaansa, aktiivista suomalaista pelaamista, kun taas muut perustivat pelitapansa passiiviseen vastaiskupeliin. Rautalangasta väännettynä: avauspelissä miehet ovat aina oikeilla paikoillaan, puolustuksessa pelin nopeaan kääntämiseen on selvä kuvio, ja aggressiivinen karvaus on aina samanlaista.
Aivan niin kuin Kärpissä 2004-2008. Se on voittavaa jääkiekkoa.
Kun Jalonen aloitti Kärpissä 2004, osa pelaajista piti häntä kokemattomana käskijänä ja kontrollifriikkinä. Valvovana silmänä, joka vaati pikkutarkkuuksiin asti arjen rutiinien täydellistä toteutumista. Jalonen uskoo voimallisesti kuriin ja järjestykseen sekä korkeaan vaatimustasoon. Asioita, joita hän on tuonut aina mukanaan mennessään uuteen työpaikkaan.
Iän myötä 54-vuotiaasta Jalosesta on kuoriutunut myös kuunteleva keskustelija, joka oikeasti välittää pelaajistaan. Hän on yksi lukemattomista päävalmentajista, joka joutuu tasapainoilemaan pelaajaegojen ja ryhmädynamiikan välillä.
Kari Jalonen oli 40 vuotta sitten kovan paikan edessä kotonaan Kirkkokatu 56:ssa, mutta on hän sitä nytkin. Kuulopuheiden mukaan Lev Praha haluaa hänen jatkavan, eikä nyt puhuta valmentajien normaaleista palkoista vaan tähtitieteestä. Kaksi miljoonaa euroa. Miltä se kuulostaa?
Pelissä on kuitenkin mukana iso mutta.
Jalonen teki kesäkuussa 2013 Suomen A-maajoukkueen kanssa kaksivuotisen sopimuksen. Leijonakuninkaan päävalmentajapesti, hänen nuoruutensa unelma ja kunniatehtävä isolla koolla.
Kiekkoasiantuntijat ovat nyt aloittaneet spekulaatiot siitä, toistaako Jalonen saman oharin, jonka hän teki Lahden Pelicansille keväällä 2011. Hänellä oli HIFK:n mestarivalmentajana jo tehty sopimus Pelicansiin, mutta KHL, Torpedo Nizhny Novgorod ja ruplavuori käänsivät Heinäpään haukan pään itään.
Pelicans jäi loksuttamaan leukojaan. Onko nyt Suomen A-maajoukkueen vuoro? Päävalmentajan palkka on noin 200 000 euroa kaudessa.
Raha vai kunnia?
Kari Jalosen tuntien hän ei ole valmis myymään sieluaan rahalla, jota on kertynyt taskun pohjalle aivan riittävästi. Mies säilyttää ryhtinsä, pitää sanansa ja aloittaa Leijonien päävalmentajana 1. kesäkuuta 2014.
Kun tämä pesti päättyy, hänellä riittää ottajia. Myös NHL:ssä.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva