Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu Antoisa keskustelu ajankohtaisesta aiheesta sikiää vaivatta - kuten mistä tahansa Kosti Saarikosken kanssa.
Ranskankielenopettajana 35 vuoden uran tehneeltä Saarikoskelta on hyvä kysyä, mitä hän ajattelee vieraiden kielten opiskelun dramaattisesta vähenemisestä.
Monen muun lailla Saarikoski ilmaisee huolensa englannin kielen vahvasta monopoliasemasta.
Hän toivoo, että kielivalintoja tehdessä ymmärrettäisiin, ettei pelkkä englanti riitä nykytyöelämässä.
"Tämä muutos on tapahtunut hyvin nopeasti. Englanninkielisen kulttuurin suosio mediassa, erityisesti internet, selittää tätä vahvasti. Innokkaana radion musiikkiohjelmien kuuntelijana ilahdun, kun laulujen valikoimassa on monen kielialueen musiikkia. Näitä ei saa unohtaa!" Saarikoski sanoo.
Saarikosken mukaan ns. pakkoruotsikeskustelu tuo oman ongelmansa.
"Keskustelua on käyty jo pitkään, eikä se johda mihinkään - paitsi että englannin asema vahvistuu entisestään!"
Saarikoski haluaa muistuttaa, että kielen opettaminen on samalla oleellisesti myös kieleen liittyvän kulttuurin opettamista.
Niinpä hänen oppitunneillaan ranskan taivutuksien lomassa perehdyttiin esimerkiksi chanson-musiikkiin.
Moni oppilaista sai kipinän ranskalaiseen kulttuuriin ja varmaan myös ymmärsi pääsevänsä lähelle opettajansa persoonaa.
"Kyllä sinne luokan eteen on turha mennä olemaan muuta kuin oma itsensä!"
Kielten oppimista säätelee se paljon puhuttu kielipää, Kosti Saarikoski määrittelee, mutta sanoo motivaatiolla olevan myös tärkeän osansa tuloksessa. Hän itse on oiva esimerkki tästä.
"Luin koulussa pitkän saksan, ja kun lukiossa tuli valita yhdistelmien ranska-piirustus ja englanti välillä, valitsin ensimmäisen. Olen opiskellut nyt seniorienglantia kansalaisopistossa parin vuoden ajan."
Saarikoski kertoo havahtuneensa vuosien kuluessa, miten englannilla olisi ollut käyttöä siltikin, että oma kielivalikoima on hyvin runsas - sujuvien ranskan, saksan ja ruotsin lisäksi hän tuntee espanjaa, tanskaa, latinaa ja italiaa.
Lisämotivaatiota uuden oppimiseen on tullut siitä, että omista harrastuksista tärkeimmässä, exlibriskulttuurissa, englanti on viime vuosina noussut kansainvälisessä toiminnassa yleisimmäksi käyttökieleksi ohittaen saksan ja ranskan.
Englannissa riittää haastetta, vaikka pohjana kielen ymmärtämiseen olisivatkin taidot latinassa, saksassa ja ruotsissa.
"On hämmentävää, miten eri tavalla sanat ääntyvät ja miten vähän taivutuksia englannin kielessä on!"
Kosti Saarikoski tunnetaan paitsi Oulussa myös valtakunnallisesti suuresta intohimostaan - exlibriksistä.
Asiantuntijan kokoelma on valtava, jo kymmenentuhatta, ja joukossa monia harvinaisuuksia: viimeisimpänä rariteettina ihan taannoin Helsingistä löytynyt marsalkka Mannerheimin exlibris.
Kokoelma täydentyi juuri myös omien exlibristen osalta, kun toinen armoitettu exlibris-harrastaja Erkki Tuominen lähetti 70-vuotislahjaksi tekemänsä. Se on kyseisen sarjan 14. merkki.
Tuomisen jo toinen Saarikoskelle tekemä merkki sisältääkin päivänsankarin keskeisiä keräilykohteita: Pariisi, pöllöt ja hevoset ovat kaikki hänen suosikkiaiheitaan exlibriksissä.
Hevoset muistuttavat lapsuudenkodista, Saarikoski kertoo. Pariisin mukanaoloa ei kukaan varmaan kummeksu, mutta mistä pöllöt?
"Mirjam Kinos, kollegani ja minutkin exlibriksiin innostanut, sen keksi minulle."
Kinoksen exlibristaiteesta Saarikoskella onkin useita esimerkkejä, kenties tärkeimpänä tältä vuonna 1985 lahjaksi saatu ensimmäinen oma merkki.
Kosti Saarikoski teki talvella uuden aluevaltauksen hyvin hallitsemalleen alalle: hän suunnitteli ja piirsi ensimmäiset exlibriksensä oululaisen kulttuuriyhdistyksen Kirjan Ystävien järjestämällä kurssilla.
Aiheet oli helppo valita: annetuista teemoista ’ilo’ ja ’matka’ Saarikosken exlibriksiin piirtyivät Pariisi, ranska ja rakkaus.
Artikkelin lähde Kaleva