Artikkelin lähde Kaleva
Jouni Inkala: Kesto avoin.
Siltala 2013.
Kesto avoin on helsinkiläisen Jouni Inkalan (s. 1966, Kemi) kymmenes runokokoelma. Muhoksella varttunut Inkala on yksi Suomen arvostetuimpia runoilijoita.
Hänen runojaan on myös käännetty yli 20 kielelle.
Muutama vuosi sitten Inkala siirtyi Kari Hotakaisen, Pirkko Saision ja Hannu Raittilan tavoin WSOY:ltä Aleksi ja Touko Siltalan perustaman Siltala-kustantamon kirjailijaksi.
2000-luvulla Inkala on jatkanut omaan suuntaansa ympärillään valtoimenaan pulppuavien, kokeilevien runosuuntausten vastavirrassa. Hän ei edelleenkään kaihda suurten tai vaikeiden asioiden kartoittamista runon keinoin.
Teoksen nimi viitannee kullekin annetun ajan, elämän arvoitukselliseen kestoon, pituuteen. "Sydän, kuviteltu tila/ johon on mahdutettu valmiiksi tietty määrä/ lyöntejä sisälle."
Kuvastoa ei ole erityisesti sidottu mihinkään viitekehykseen. Alun kolmen osion runoissa on konkretiaa. "Kurkussa kiipi kauhun synnyttämä turmaliini./ Joku heitti sinne sen, ensimmäisen kiven./ Oli naisen vuoro puhua."
Kieli on korkeaa, ja vaikeiden sanojen, kuten mignoneiden ja omfaloksen nostamista nimiin olisin ehkä harkinnut. Säkeiden yhteydessä kun vaikeatkin sanat aukenevat. Vai onko viesti se, että kaikkea ei ehkä tarvitse ymmärtää?
Sisällön värikkyys rikkoo korkeaa tyyliä - täten runot eivät jäädy, vaan päinvastoin, syntyy toimintaa.
Säkeet ovat pitkiä. Ne tauottuvat tavanomaista pidemmillä välilyönneillä tai vuorosanojen tapaisilla puhunnoilla.
Älylliset runot ovat huolellisia kokonaisuuksia, joissa on maailma. Pienoismaailmoja.
Niissä on paljon tapahtumia, liikettä, kysymyksiä, tiukkaa väittelyä. Erehdyksistä soimaamista.
Arkilyyrisyys näyttäytyykin Inkalalla lineaarisen kirjoittamisen ja runon muodon keskusteluna.
Inkalan poetiikka havainnollistuu parhaiten hänen muun runotuotantonsa avulla. Kuin uutukainen olisi vain yksi osa hänen hahmottuvaa kirjoittamistaan, elämäntyötään.
Inkala on uusiutunut kokoelmissaan, mutta kirjoittaa yhä vangitsevan persoonallisesti ja vie mukanaan.
Kuin rivejä seuratessaan kohtaisi yhden lapsuuden sankareistaan, jonka tekemisen tapa ei ole muuttunut.
Nykyhetkessä, jossa joka alalla vallitsee joko menossa tai tulossa oleva rakennemuutos, tällainen on hyvin lohdullista.
Maija Jelkänen
Artikkelin lähde Kaleva