Artikkelin lähde Kaleva
NUU-teatteri: Toinen vasemmalta. Käsikirjoitus Heini Junkkaala. Sovitus, ohjaus ja äänisuunnittelu Marko Pohjanrinne. Lavastus Sanna Siira. Valot Aino Viitanen. Puvustus Sanna Siira, Jonna Kähkönen ja työryhmä. Rooleissa Joonas Väärni, Pauliina Eilola, Jonna Kähkönen, Sanna Eerola, Helena Räisänen, Päivi Tuohimaa, Jani Matinaho, Terhi Mustonen. Kempeleen nuorisoseurantalo.
NUU-teatteri Kempeleestä tarttui Heini Junkkaalan (s. 1975) nuorisonäytelmään Toinen vasemmalta, joka kertoo kiusaamisesta ja häiriökäyttäytymisestä. Kääntöpuolella teksti liputtaa välittämisen puolesta.
Junkkaala kirjoitti draamasta lähes jännärin. Palapeli täyttyy vähitellen, ja yleisö tietää koko ajan enemmän kuin 16-vuotiaat oppilaat ja opettajat toisistaan.
Näkymättömien lasten lisäksi on näkymättömiä aikuisia.
Ohi katsominen voi olla tahallista silmien sulkemista. Empatia olisi vaativampaa: tarvitaan hoksottimia, rohkeutta, heittäytymistä ja eläytymistä.
Nuorekkaasta NUU-teatterista löytyy sopivat näyttelijät yläasteikäisten rooleihin. Henkilöt eivät ole mustavalkoisia, vaikka Krissen (Pauliina Eilola) kipuilu ja rähinöinti meneekin jo lähes laittomuuksiin.
Ahaa-teatteri kantaesitti näytelmän 2010. Ahaalaisten versiossa nousi voimakkaasti esiin matemaattinen neropatti Joona autistisine piirteineen, ahdistuksineen ja polttopulloineen.
NUU-teatterissa Joonas Väärnin Joona on joviaalimpi kaiffari. Silti hän osaa vaieta ja sulkeutua pelottavan vakuuttavasti.
Joonan kaveria Lenkkaa esittää nyt tyttö, Jonna Kähkönen, ja Lenkan kaksoissisarta Papuria Sanna Eerola.
Ikävin ihminen ja haastavin luokalla on Krisse. Pauliina Eilola saa taitavasti esiin Krissen vähittäisen frustroitumisen ja kieroutumisen. Paha olo purkautuu viattomiin kanssaihmisiin.
Raptorin Armeija iskee kohteeseensa juuri niin kipeästi kuin on tarkoitus.
Kolmas näkökulmahenkilö Joonan ja Krissen ohella on ysiluokan opettaja Puttonen (Helena Räisänen). Opettaja joutuu pettyneen murrosikäisen nuoren kohteeksi, koska katkoo tämän rokkistaran unelmilta siivet.
Kova auktoriteetti ja hauras itsetunto on huono kombinaatio.
Fiksusti Junkkaala näyttää, miten pienistä sotkuista asiat ajautuvat ihan umpisolmuun.
Ongelmia vilautellaan näytelmässä ärräviasta autismiin, näpistelystä puhelinhäiriköintiin. Äideilläkään ei mene hyvin: toinen kärsii paniikkihäiriöstä ja toinen juo.
Näytelmäkirjailija Junkkaala haastatteli käsikirjoitustaan varten Viikin normaalikoulun yläastelaisia ja seurasi heidän elämäänsä. Niinpä tekstiin on paketoitunut monenlaista syytä ja seurausta.
Ohjaaja Marko Pohjanrinne pitää lyhyet kohtaukset napakasti ohjaksissa. Esitys ei rönsyile ja näyttelijät ovat sisäistäneet hyvin roolinsa, mikä on iso tekijä draaman nykäyksettömälle etenemiselle.
Luistavasti ja loistavasti NUU-teatterin väki tekee pienemmätkin tehtävät.
Keittäjä Terhi Mustonen tuo huumoria ja humppaa Junkkaalan keittämään soppaan. Mainio suoritus!
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva