Artikkelin lähde Kaleva
Neena Kuukasjävi
Mimmi Pentikäinen kuvat
RAAHE Ikkunasta näkee suoraan merelle. Ikkunan alla elää vilkas Rantakatu - ohikulkijan voi ikkunan ääressä istuja huomaamatta havaita perinteisen juorupeilin kautta.
Posliinikoirat istuvat ikkunalla, niin kuin jo monta sataa vuotta ovat Raahen ikkunoissa istuneet. Tänään koirat katsovat sisälle huoneeseen, kun Leufstadiuksen talon tämänhetkinen isäntä, Olavi Heiskanen, on kotosalla ja avannut ovensa vieraille.
"Vanha talo on oma persoonansa. Kaiken olemme tehneet talon henkeä ja alkuperää kunnioittaen. Tämän ikäisessä talossa remontti ei ole koskaan valmis - aina löytyy jotakin, jota voisi tehdä", summaa Olavi Heiskanen vanhassa talossa asumisen ominaispiirteitä.
Leufstadiuksen talo on yksi Raahen vanhimmista. Talo pihapiireineen sijaitsee Rantakadun ja Cortenkadun kulmauksessa.
Talon rakennutti reilut 200 vuotta sitten siltavouti Johan Levonius. Häneltä talon osti pormestari Westman. Talolle nimen antanut ja sen kuuluisin isäntä oli kuitenkin maineikas Hans Johan Leufstadius (1829 - 1906), samainen merikapteeni, jonka lahjoittama Wanha Herra, maailman vanhin sukelluspuku on edelleen näytteillä Raahen museossa.
"Vanhassa Raahessa näkyy purjelaivakauden yhteiskuntajärjestys; siinä missä merimiesten mökit olivat pieniä, kapteeneilla oli varaa rakentaa suuria kaupunkitaloja. Tämän talon vanhin osa on rakennettu 1804 - Cortenkadun puoleinen siipi valmistui 1841 ja pakaritupa 1830", Heiskanen kertoo.
Ajan saatossa on rakentunut myös Heiskasten nykyinen koti - ja muinaisen merikapteenin rohkeuttakin on tarvittu, kun talovanhusta aikoinaan lähdettiin nostamaan entiseen loistoonsa ja nykypäivän vaatimukset täyttäväksi kodiksi.
"Ihan ensimmäinen vanha talo -projekti tämä ei meille ole, joten vähän tiesimme, mihin olemme ryhtymässä. Talo oli ollut 20 vuotta tyhjillään ja kunto sen mukainen", Heiskanen valottaa.
"Talon runko oli kuitenkin terve, ja perusrakenteet kunnossa, joten uskaltauduimme kauppojen tekoon 1996. Kun keittiön ja pesutilojen tyyliset perusasiat saatiin kuntoon, pääsimme muuttamaan jo vuoden kuluttua."
Päärakennus sekä tupakkatehtaana toiminut sivurakennus oli suojeltu kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten suojelusta annetun lain nojalla. Heiskaset tiesivät taloa ostaessaan, että peruskorjaustyö vaatisi erityisosaamista.
"Arkkitehti Heli Kittilä laati korjaussuunnitelmat. Hyvien suunnitelmien nojalla saimme rakennusluvan nopeasti. Myös Museoviraston kanssa yhteistyö on sujunut erinomaisesti. Konservaattori Jouko Turusen sekä museonjohtaja Eija Turusen asiantunteva apu on ollut korvaamatonta", Heiskanen kiittelee.
Kun talovanhusta lähdettiin peruskorjaamaan, halusivat Heiskaset säilyttää niin paljon vanhaa kuin mahdollista. Koska lattiat oli purettu, listoja puuttui ja ainoastaan kolme sisäovea oli jäljellä, oli ryhdyttävä myös metsästämään sopivia ja ajanmukaisia materiaaleja.
"Se jää vähän päälle, vanhojen tavaroiden katselu sillä silmällä, mikä sopisi minnekin, mitä tarvitaan", Olavi Heiskanen paljastaa.
"Lattialankut esimerkiksi löytyivät ihan sattumalta. Oikeanlaiset kakluunit löytyivät etsiskelyjen jälkeen Kokkolasta ja Kalajoelta."
Vaikka yli kaksisataavuotiaasta talosta ei löydykään nykyihmisen makuun rytmitettyä huonejakoa, on Heiskasten viisihenkinen perhe aina mahtunut hyvin asumaan - tilaa ja omaa rauhaa on kaikille tarpeen mukaan löytynyt.
Tilaa ja toimintoja löytyy myös pihamaalta; suojaisa piha rajoittuu Rantakatuun ja Cortenkatuun.
Yhdeltä sivulta pihan sulkee koko tontin mittainen ulkorakennus, josta löytyy niin sauna saunakamareineen, kuin pieni verstas sekä autokatostilaa.
"Koemme, että olemme osa sukupolvien ketjua. On etuoikeus saada asua tällaista vanhaa, arvokasta taloa. Siihen kuluu osana myös velvollisuus vaalia ja pitää huolta", Heiskanen kertoo. "Olemme eläneet talon ehdoilla, mutta talo on antanut kaiken myös takaisin."
Heiskasille myönnettiin Leufstadiuksen talon korjauksesta Viiskanta-palkinto 2008. Vanha talo ja miljöö kiinnostavat jatkuvasti - kesäiset opastetut kävelykierroksetkin pistäytyvät säännöllisesti pihamaalla.
"Ei häiritse, tervetuloa", isäntä toivottaa. "On hienoa että työmme kiinnostaa. On ilo huomata, että vanhan korjaaminen ja säilyttäminen on tänä päivänä jälleen arvossaan, myös täällä ainutlaatuisessa vanhassa Raahessa."
Artikkelin lähde Kaleva