Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Istutaan Katri Antellin kahvilassa. Ulkomaankirjeenvaihtaja, toimittaja-tietokirjailija Helena Petäistö on tilannut teetä ja maistelee tippaleipää. Herkku on pohjoismainen erikoisuus, jota ei niin vain Euroopan turuilta ja toreilta löydä.
Tee hautuu kannussa. Pöydälle tuodut tiimakellot kertovat, milloin tee on hautunut riittävän pitkään. Petäistö on teen ystävä. Vuosia sitten hän kirjoitti teekulttuurista kirjan Tee teematka (2008) ja tietää, mistä puhuu.
"Teerenesanssi lähti liikkeelle Ranskasta 1980-luvun alussa. Ja kun ranskalaiset pistävät nokkansa johonkin, mikä liittyy syömiseen tai juomiseen, he tekevät sen perusteellisesti. Nyt teekulttuuri on levinnyt ympäri Euroopan eikä kukaan enää ihmettele, jos joku juo teetä", hän sanoo.
Petäistön keväisen Suomen-vierailun aiheena ei kuitenkaan ole teekulttuuri, vaan hänen uusimman matkakirjansa, Pariisi, à la Helena Petäistö, julkaisu.
Kukapa aiheesta olisi kirjoittanut asiantuntevammin kuin Petäistö, joka tuntee ranskalaisen kulttuurin syvimpiä sopukoita myöten.
Petäistön matkakirjat ovat kaupunkitarinoita, joissa sukkuloidaan mukaansatempaavasti historian ja nykypäivän välillä. Myös Petäistön työhistoria kulkee juonessa mukana.
Pariisi-kirjassa tutustutaan myös Versaillesiin ja Givernyn puutarhaan, jotka molemmat sijaitsevat Pariisin lähietäisyydellä.
Päätyönään Petäistö toimii MTV3:n ulkomaankirjeenvaihtajana, vauhdikkaasti luotijunalla Pariisin ja Brysselin väliä kulkien. EU-asioissa on pysyttävä ajan hermolla.
Petäistö on selkeäsanainen ja puhuu vuolaasti.
"Työ on opettanut", 80-luvulla huomaamattaan toimittajaksi luiskahtanut nainen kertoo.
Hän on kuullut, että joskus entiset opettajat ihmettelivät, kuinka niin hiljaisesta tytöstä kehittyi se mikä hänestä tuli.
"Olin kiltti tyttö, vaikka ei Tipalassa kyllä reuhattukaan", hän sanoo.
Hän muistaa, kuinka sai Oulun tyttölyseovuosinaan kaksi tuntia jälki-istuntoa sekä rehtorin ja luokanvalvojan puhuttelun siitä, kun hän kirjoitti sinapilla ruokalautasen reunaan: pahaa ruokaa.
Kouluajoista on silti hyvät muistot.
"Ranskassa on edelleen tiukka kasvatus. Koko suku pitää kunnia-asianaan, että lapset on kasvatettu hyvin. Niin saisi olla meilläkin. Ranskalaisille käytöstavat ovat ykkösasia. No, rehellisyys tulee vasta kakkosena. Ajatellaan, että liika rehellisyys tekee ihmisestä suojattoman. Sanonkin aina, että suomalaisten kannattaa pitää kiinni rehellisyydestä ja tunnollisuudesta, mutta muutoin voisimme opetella hieman joustavuutta."
Ongelmallisimmin jääräpäisyys näkyy vientiyrityksissä. Aina ei osata lähestyä kansainvälisiä liikekumppaneita, kuten pitäisi. Tuotteita osataan tehdä, mutta myynti on pullonkaula.
Vuosia sitten Petäistö sanoi, että Oulu on kuin uudiskaupunki preerialla. Historian hienoutta ja sen tarjoamia mahdollisuuksia ei hyödynnetä samoin kuin monissa muissa Euroopan maissa.
"Oulu on poikkeuksellinen kasvukeskus ja teknologiaihme näin pohjoisilla leveysasteilla. Teknologia ei kuitenkaan ole matkailuteema. Missä näkyy tervakaupungin historia? Tervan pitäisi tuoksua turistiaikana vähän joka paikassa. Tervaa voisi hyödyntää eri tuotteissa ja teemoissa loputtomiin. Kun pyydän oululaisravintoloissa tervacocktailia, hämmästyn joka kerta, ettei sellaista ole."
Onneksi Oulusta löytyy muutama hyvä kahvila, mutta historia voisi näkyä niissä selkeämmin.
Oulussa Petäistö käy jouluisin ja kesäisin. Henkinen koti koostuu suomalaisuuden pyhästä kolminaisuudesta: valoisasta kesäyöstä, järvimaisemasta ja saunasta.
"Presidentti Ahtisaari totesi kerran, että siellä, missä ihminen on käynyt koulunsa, sieltä on hänen identiteettinsä. Näin se on."
Pari vuotta sitten Petäistö pelasti purku-uhan alla olleen vanhan Kalajoen apteekin. Rakennus purettiin ja hirret siirrettiin suvun maille Kalajoen Rautioon.
Hirret on numeroitu ja pantu suojaan. Siellä ne odottavat tulevaa. "Sitten kun minulla on hieman enemmän aikaa, kehittelen projektia eteenpäin ja mietin, mitä rakennukselle teen."
Artikkelin lähde Kaleva