Artikkelin lähde Kaleva
Eeva Kauppinen Kaleva
Helsinki Taiteilija Hannu Väisäsen uusin taiteellinen intohimo ovat joet. Hän syventyy jokiin valokuvaamalla niitä.
Yleensä joet virtaavat ylhäältä alas. Galerie Forsblomissa Helsingissä torstaina avatussa Väisäsen Dialogues-näyttelyssä joet on keikautettu pystyyn: Oulujoki, Neva ja Dordogne Lounais-Ranskasta.
"Keksin idean ihan äskettäin, joskus tammikuussa. Tai keksin ja keksin", Väisänen kertoo ennen avajaisia.
"Minne tahansa menin, kuvasin jokia. Pystyyn nostetut joet on tämän näyttelyn iso teema. Näen nykyään kaiken näin päin. Käännän aiheen heti mielessäni pystyyn."
Väisänen tunnetaan esteettisestä silmästään, herkästä väritajustaan ja erilaisten pintastruktuurien tutkijana. Joet hän tallentaa ensin valokuviin, ja siirtää sitten tarkasti valikoitujen valokuvien mielenkiintoiset piirteet kankaalle maalaten.
Prosessissa joet abstrahoituvat luontotutkielmia merkityksellisemmiksi ja maalauksellisemmiksi.
Väisänen tutkii, milloin kuva on valmis valokuvana, ja milloin siitä näkee, että siitä tulee hyvä maalaus.
"En kopioi valokuvaa maa-laukseksi, koska en ole fotorealisti. Valokuvat ovat itsenäisiä teoksia. Muokkaan niitä ja käytän maalausten lähteenä."
"Klassinen maisemamaalari minusta on tulossa myös, mutta vaan niin, että nostan massan pystyyn. Silloin sen dramaattinen luonne tulee esille."
Eräällä seinällä on rinnakkain neljä työtä: öljymaalaus Pystyyn nostettu maisema ja kolme valokuvaa sarjasta Pystyyn nostetut joet, kaikki kuvattu Ranskassa Väisäsen asuinpaikkakunnalla.
"On tämä sillä lailla uutta ja jännittävää, että eilisaamuna näin ensimmäistä kertaa nämä vedokset. Olen oikein tyytyväinen tuloksiin", Väisänen sanoo.
Öljymaalaus kuvaa kevätkyntömaisemaa, jossa niitty vihertää voimakkaasti sateen jälkeen.
"Näen maisemassa kirjaimet M ja V", Väisänen osoittaa.
"Monen mielestä idea on varmaan tyhmä, niin yksinkertainen, että viisivuotias lapsikin tajuaa semmoisen tehdä. Mutta ei mikä tahansa pystyyn nostettu kuva toimi. Kuvia pitää ottaa satoja, että niistä joku onnistuu."
Oulujoki virtaa galleriassa Neva-joen vierellä. Valokuvassa Oulujoki on erikoisen vihreä.
"Kuvasin Oulujoen talviaamuna Koskikeskuksen alakanavan rannalla, kun olin kävelemässä Oulun kaupunginteatterille. Väri saattaa tulla jostakin neonvaloista. En nähnyt ruudulla, että siitä tulee tuommoinen mantelimassan värinen", Väisänen sanoo.
"Joessa on kai osittain riitejäätä, vai miksi sitä sanotaan. Tavoittelin kuvaan maalauksellista vertikaalilinjaa. Ja sitten tuommoisia puitten oksia. En jätä niitä pois, ne ovat maalarille kiinnostavia."
Väisänen oppi uimaan Oulujoessa, Värtön rannassa kasarmin kohdalla.
"Tykkään meristäkin, mutta jatkuva virtaamo joessa on minulle jännä juttu. Jos en tähän asti ole tarkkaillut jokia niin intensiivisesti, niin nyt ne ovat tulleet jäädäkseen."
Yhdessä kuvassa Dordogne-joki esiintyy keltaruskeana.
"Uintipaikallani Dordogne-joessa oli kova virtaus, tulvavesi. Kun joki tulvii, veteen tulee keskivuoristosta ruostetta. Kuvittelisi, että joki Lounais-Ranskassa olisi ympäri vuoden samannäköinen, mutta joella on ainakin 12 vuodenaikaa."
Joki-sarjaan on tulossa lisää kuvia. Väisänen on jo kuvannut Seineä Pariisissa.
"Syyskuussa olen lähdössä Japaniin kuvaamaan jokia ja tulivuorenpurkauksia", hän kertoo.
"Kaikki Kioton lähellä sijaitsevaan Biwa-järveen laskevat joet ovat pyhiä. Kumanon seudulla, vuoristoalueella Osakasta kaakkoon, on kuumia lähteitä, tuliperäisiä paikkoja ja vulkaanista toimintaa."
Väisänen kertoo kehittäneensä uutta maalaustekniikkaa, miten maalata vettä kiinnostavasti.
"Pitää laittaa alas märkä vaha, että pensseli ikään kuin kirjoittaa. Pintastruktuuri jokimaa-lauksessa numero 9 on kuin olisi kirjoittanut pitkää kirjettä."
Hannu Väisäsen näyttely Dialogues on esillä Galerie Forsblomissa Helsingissä 19.6. saakka.
Artikkelin lähde Kaleva