Täällä voi onkeesi ottaa Oulussa
Vippaa lippaa
Laaniskan suussa
Kaupunginoja tai Plaanaoja, jota myös Laaniskaksi kutsutaan, virtaa kaupungin keskustan läpi. Se on Oulujoen sivuhaara, joka laskee mereen Pokkisenpuistossa. Siinä Radisson Blue -hotellin takana se on.
Laaniskan suulla on niin sanottu kauneuspato, betonista valettu putous, josta kalat eivät pääse yli. Kalamiehet ja -naiset tietävät, että sellaisissa virtapaikoissa on usein kalaa. Niin siinäkin.
Vippaapa lippaa tai jigiä ojansuuhun, niin kohta alkaa virvelissä täristä, jos nyt ei kunnolla jytistä. Ojansuussa parveilee usein paistikarkeita ahvenia, joita voi tulla hyvän syönnin sattuessa hetkessä ämpärillinen. Ainakin pieni ämpärillinen.
Mato-onkeenkin kyrmyniskat nappaavat, ja lisää mittaa matopyyntiin saa virvelin siimaan kytkettävän heittokohon avulla.
Lusikkauistimella tai vaapulla ahventen seasta tavoittaa hauenkin.
Laaniskan suussa joutuu kalastamaan aika korkealta ja kaiteen takaa. Siksi ihan hentoisilla siimoilla ei kannata lähteä leikkimään, sillä kalat pitää nostaa siimasta ylös.
Merikoski, lohiparatiisi keskellä kaupunkia
Oulujoki oli maankuulu lohijoki vielä 1940-luvulle saakka, jolloin Merikosken voimalaitos tukki kuningaskalan pääsyn ylävirtaan. Kymmenisen vuotta sitten rakennettu kalaporras palautti kalojen mahdollisuuden vaeltaa voimalan yli, mutta ei se jokea lähellekään ennalleen saanut.
Voimalan alapuolisessa kanavassa ja siitä aukeavalla Hartaanselällä on tavanomaisten saaliskalojen lisäksi velvoiteistutettua lohta ja meritaimenta pyydettäväksi - ja saatavaksi - asti. Oulujokisuu on suorastaan harvinaislaatuinen kalapaikka, sillä kovin monessa muussa paikassa ei voi keskellä kaupunkia pyytää lohta kuin Tenolla konsanaan.
Kuningaskalan jahtiin pääsee parhaiten soutuveneellä, ja niitä jokisuun rannoilla onkin pilvin pimein. Jos ei ole venettä käytössään, sitä voi kysellä lainaan tai vuokrata. Veneen perässä kannattaa lohen toivossa liottaa perinteisiä lohivieheitä; lohiperhoja, vaappuja ja vetopeltejä.
Lohta voi toki kalastaa rannaltakin: uistinta heittämällä, pohjaongella ja perhovälinein.
Isoille kaloille tarvitaan järeät kalastusvälineet: veneessä kunnon uisteluvavat ja -rullat, eikä rannaltakalastajankaan kovin kevyillä välineillä kannata sinne mennä kaloja karkuuttamaan.
Myös perhokalastajat voivat siis Merikoskessa siimojaan liotella. Kuusisaaren matalassa rannassa on helppo kahlata ja leppoisampi heittää kuin Tuiran puolen äkkisyvän rannan kivetyksiltä. Tuiran puolen ranta sopii paremmin virvelimiehille ja -naisille.
Vaikka virrassa pyörähteleviä valtavia lohenselkiä voi joskus nähdä vaikka kuinka paljon, varoituksen sanana mainittakoon, että lohen saaminen siiman päähän ei ole helppo juttu.
Jos voimalan virran puolen arvokalat eivät nappaa, Toivoniemen toisella puolella, Raatin uimahallin rannan seisovassa vedessä, on vanha tunnettu haukipaikka. Ja luupäät ottavat virvelillä viskattuihin vieheisiin hanakasti silloinkin, kun lohi ja meritaimen ovat virrassa nirsolla syönnillä.
Kirjolohen pyyntiin Oulujoelle
Merikosken voimalaitoksen yläpuolinen jokialue on soutu-uistelijalle mainiota kalastusaluetta. Saaliiksi voi haukien lisäksi saada onkikokoisena istutettua kirjolohta, loppukesästä ja syksyn tullen jopa kalatiestä nousseen lohenkin.
Rannalta kalastava pärjää ja nauttii kalastuksesta kevyellä heittokalustolla, eikä venemieskään kovin karkeita kankia tarvitse. Paitsi silloin, jos lohi nappaa. Tuskin nappaa, jos realisteja ollaan.
Perinteisesti pikkupoikien suosima hyvä kalapaikka kaupungin kupeessa on ollut niin sanottu "Typen paskaputken" suu Laanilassa. Nimi on vitsi, joka on kulkeutunut oululaissuissa sukupolvesta toiselle.
Pohjantien sillan kupeessa joen pohjoispuolella sijaitsevan paikan kalaisuus juontuu siitä, että lannoitetehtaalta jokeen laskevan ojan vesi houkuttelee virtausten risteykseen kaloja. Ojansuusta saa enimmäkseen perinteisiä lajeja, joista suuri osa on niin sanottuja roskakaloja. Mato-ongella ja kevyillä uistinvälineillä siinä kannattaa kokeilla.
Värtön uimarannan alapuolella on myös suosittu onkipaikka.
Haukia ja mahtiahvenia Pyykös- ja Kuivasjärvestä
Vain muutaman kilometrin päässä keskustasta sijaitsevat Pyykösjärvi ja Kuivasjärvi tarjoavat kalastuselämyksiä erityisesti hauen ja ahvenen ystäville.
Pyykösjärvi on Oulun alueen suurin järvi ja hyvin matala. Sen haukia ja hyvän kokoisia ahvenia kuhisevat kaislikkojen reunat tavoittaa erinomaisesti kahluusaappaissa tai -housuissa. Reppu selkään ja järven rantavesiä kahlailemaan vaan. Järven itäpäässä ei ole asutustakaan, joten siellä saa kalastella aivan rauhassa ja häiritsemättä rannan asukkaita.
Kuivasjärvi sijaitsee Pyykösjärven pohjoispuolella ja se on hyvin Pyykösjärven kaltainen. Sekin on matala ja kahlaajalle hyvä kohde. Samoja kalojakin sieltä saa ja samoilla keinoilla kuin Pyykösjärvestä. Kuivasjärvellä etelä- ja länsirannat ovat asutuksesta vapaita.
Järvillä kannattaa käyttää haukiperuketta, sillä ilman sitä terävähampainen hauki vie uistimen mennessään. Keskikokoiset lipat ja haukivaaput tai -lusikat vain siiman päähän.
"Toppilan putkesta" kaikenlaista kalaa
Toppilassa, Lämpövoimalan kohdalla Toppilan vanhaan satamaan, laskee oja, jonka suu on yksi Oulun suosituimmista onkipaikoista. Matkaa sinnekin on keskustasta vain muutama kilometri. Paikalle löytää helposti, kun lähtee pyörätietä pitkin Toppilansalmen pohjoisrantaa seurailemaan.
Ojassa on voimalasta tulevaa lämmintä vettä, ja se mitä ilmeisimmin houkuttelee paikalle kalat, muun muassa särjet, ahvenet, kuoreet, kuhat, taimenetkin. Ja ihme olisi, jos ei siinä haukiakin seassa uisi.
Melko ankean näköisiähän hiekkakenttä ja rantapusikko ovat, eikä ojakaan, saati putken suu, mikään silmänilo ole, mutta kalojahan tässä tavoitellaan. Pohjaonki, mato, lippa tai vaikka jigi pinnan alle pomppimaan, niin kaloja alkaa tulla.
Hiukkavaaran vanhan sotilasalueen takana, Hiukkavaaran kaupunginosassa sijaitsevat keskellä metsää Valkiaisjärvi ja Niilesjärvi. Järvissä on perinteisiä sisävesikaloja, joita voi pyytää virvelillä ja mato-ongella. Järville johtaa asvaltoitu Valkiaisjärventie, jonne käännytään Vaalantieltä Hiukkavaaran risteyksen jälkeen. Matkaa kaupungista tulee vajaat kymmenen kilometriä.
Molempien järvien pohjoisrannoilla on mökkejä ja asutusta, mutta niiden etelä- ja itärannoilla voi päästä lähes erämaalammen kalastustunnelmaan, vallankin jos sulkee korvansa. Kirkasvetisen Valkiaisjärven itärannalla on suosittu uimaranta, josta kajahtelee kauniilla ilmalla lasten riemunkiljahduksia ja ranta-asukkaiden elämisen ääniä.
Sameavetisen Niilesjärven rantamilla on hiljaisempaa, mutta jos läheisellä ampumaradalla harjoitellaan, molempien järvien äänimaailma on - tyynellä varsinkin - kuin takavuosien Beirutista.
Näillekin järville kannattaa varautua haukiperukkein.
Sanginjoen lempeä kalapolku
Sanginjoki on Merikosken alakanavan ohella Oulun tunnetuimpia kalapaikkoja, ja varmaan kaunein. Kaupungin ylläpitämä Lemmenpolun retkeilyalue on hyvä koko perheen kalaretken kohde lukuisine rauhallisine nuotio- ja parkkipaikkoineen.
Polulle on kaupungin keskustasta matkaa noin parikymmentä kilometriä ja helpoiten se on saavutettavissa autolla. Kovakuntoinen ja kiireetön veivaa sinne pyörälläkin.
Lemmenpolulla on jo ihka oikeaa luontotunnelmaa, metsää, rauhallisia joenmutkia, pikkukoskia…. ja ainakin aika ajoin paljon kaloja!
Kaupunki istuttaa sinne joka kesä yli 2 000 kiloa kirjolohta ja taimenta.
Parhaimmillaan, tai pahimmillaan, kun jokakeskiviikkoinen rauhoitus päättyy, paikalle voi rynnätä jopa satoja onkimiehiä, jotka piiskaavat joen pintaa uistimilla, perhoilla ja pohjaongilla.
Joka rauhaa haluaa, ajoittaa kalareissunsa muihin arjen viikonpäiviin ja istutusten väliin. Silloin perho, vakkapa legendaarinen Black Zulu, on Sanginjoella tasaisesti nykien uitettuna aika hyvä suti.
Artikkelin lähde Kaleva